Satuillaan – yhteisiä satuhetkiä koko perheelle
NELLI tykkää seikkailuista. Vihreä Kettu tykkää välipaloista, mutta ovat seikkailutkin ihan hauskoja. Nelli tietää, että paras tapa lähteä seikkailuun on istua olohuoneen oranssiin nojatuoliin ja avata kirja. Silloin Vihreä Kettu huiskauttaa hännällään heidän ympärilleen taikapölyä ja klassikkosadut muuttuvat ihan uusiksi tarinoiksi. Seikkailu voi alkaa!
Ajatuksia rohkeudesta ja oivalluksia elämästä
HEI sinulle lapsi,
mikä on lempisatusi? Miksi se on mielestäsi niin hyvä? Satumaailma on paikka, jossa voi tapahtua mitä vain.
ENTÄ sinä aikuinen,
muistatko vielä, kun sinulle luettiin satuja? Sen, miltä tuntui kuunnella niitä aina uudestaan ja uudestaan, jännityksen katoamatta. Satuhetket tuovat mieleen monia muistoja: pieniä väläyksiä menneestä, naurua – tuoksujakin.
NÄILTÄ sivuilta löydät modernisoituja versioita klassikkosaduista niin podcasteina kuin tekstinäkin – ja voit myös itse heittäytyä kertojan rooliin. Kaikissa saduissa seikkailee kuusivuotias Nelli sekä maaginen Vihreä Kettu. Nämä modernisoidut klassikkosadut tarjoavat ajatuksia rohkeudesta ja oivalluksia elämän tärkeistä asioista. Satujen modernisoinnin on tehnyt lastenkirjailija Nora Surojegin.
SADUT ovat arjen aarteita ja mielikuvitus on rikkauksista kirkkain – nauttikaa niistä yhdessä!
Nellin ja Vihreän Ketun joulupäivä
Jouluaatto on ohi, mutta joulun taika leijailee vielä kaikkialla.
Vihreä Kettu vie Nellin satumaiselle matkalle taikamaailmaan perheensä luo ja Nelli huomaa, kuinka helppoa on jakaa jouluiloa.
Joulupukin jäljillä - Nellin ja Vihreän Ketun satuseikkailu
– Oletko ihan varma että se pukki tulee tuolta? Nelli kysyi.
– Olen, Kettu sanoi.
– Taikareki pitää kamalaa meteliä, kuulen sen jo nyt!
Mistä tietää, että on joulu? - Nellin ja Vihreän Ketun satuseikkailu
Isä huokasi.
– Mitä jos leivotaan pipareita myöhemmin yhdessä?
Nelli innostui.
– Mutta voisitko käydä ensin hakemassa kaupasta manteleita joulupuuroon?
Nellin sadepäivä mökillä
Nelli ja Vihreä Kettu viettävät sadepäivää kesämökillä. Järven pinnalla pomppivat vesipisarat kiinnostavat Nelliä, mutta uimaan voi mennä vasta, kun rajuilma on ohi. Onneksi taikapölyn ansiosta lautapeli, jota Nelli ei vielä osaa pelata, lähtee elämään ja tekee sisällä olosta hauskempaa.
– Mitä siellä tapahtuu? Kettu kyseli.
– Ukkonen jyrisee ja salamoi, Nelli sanoi. – Tule katsomaan!
Kettu meni pieneksi mytyksi Nellin jalkojen juureen ja painoi päänsä Nellin varpaita vasten.
– En minä nyt ehdi, se sanoi tuskin kuuluvasti. – Minä vahdin täällä pölypalleroita.
Tavallisen päivän taika
Arki on Nellistä yleensä ihan kivaa, mutta joskus kaikki kyllästyttää. Onneksi on Vihreä Kettu ja taikapöly, jonka avulla voi hypätä seikkailuihin! Silloin arki näyttää hauskemmalta, ja joskus käy niin, että sitä oppiikin vahingossa jotakin.
– Koulussa on ihan kivaa, Nelli sanoi Vihreälle Ketulle, joka istui Nellin repun päällä.
– Mutta siellä on kamalasti uusia juttuja, Nelli jatkoi.
– Ja pitää aina herätä aamulla aikaisin, minä olen ihan uuvuttunut!
– Uuvuttunut? Kettu ihmetteli ja nuuhki reppua hajamielisesti.
– Niin, Nelli sanoi tietäväisenä.
– Semmoinen joka on uuvuttunut, ja ehkä vähän kyllästetty!
Nellin ja Vihreän Ketun kesä
Kesään kuuluu uimaranta, kaverit ja jätski, ainakin Nellin mielestä. Kunhan sinne rannalle vihdoinkin pääsee, voi sieltä löytää vaikka seikkailun. Ja kun Vihreä Kettu huiskauttaa taikapölyä, on seikkailuihin sukeltaminen entistä helpompaa!
– Mitä siellä rannalla oikein tapahtuu? Kettu kysyi.
– No siellä uidaan tietysti! Nelli hihkui.
– Ja leikitään, ja ollaan keinussa, ja joskus voi hyppiä veteen, jos uskaltaa, ja syödään jätskiä, ja tehdään hiekkalinnoja, ja pelataan, ja luetaan ja kerran ukki nukahti ja oli ihan punainen!
Ruma ankanpoikanen
Seikkailussaan Nelli ja Kettu ovat kysymysten äärellä, joita moni kohtaa elämässään: onko ulkonäöllä väliä? Entä millainen on ruma ankanpoikanen – onko sellaista olemassakaan?
– Ru-ma an-kan-poi-ka-nen, Kettu tavasi kirjan kannesta.
– Eikö ole outo nimi, Nelli sanoi. – En ole ikinä nähnyt rumaa ankkaa!
Hän avasi kirjan ja katsoi Vihreää Kettua. Vihreä Kettu tiesi kuin taikaiskusta, mitä nyt oli tehtävä.
Pinokkio
Nelli ja Kettu tutustuvat kiehtovaan puiseen nukkeen, joka on kuin oikea poika. Yhdessä he oppivat totuuden ja valheiden voiman ja oivaltavat tärkeitä asioita arjesta.
– Miksiköhän tuolla on noin pitkä nenä?
– Ehkä se on nenäapina, Kettu ehdotti.
–Tai nokkasiili!
– No ei ole, Nelli nauroi ja avasi kirjan.
– Mennään katsomaan, Kettu totesi ja huiskutti hännällään taikapölyä ilmaan.
Saippuakuplatyttö
Seikkailussaan talvisessa kaupungissa Nelli ja Kettu pitävät hauskaa saippuakuplatytön kanssa, ja ymmärtävät ystävyyden todellisen voiman.
– Oletko nyt ihan varma? Se kysyi.
– Totta kai! Nelli sanoi ja avasi kirjan.
– Mennään jo!
Vihreä Kettu tupsautti hännällään suuren pilven taikapölyä ilmaan, ja nojatuoli huojui ja keikkui pilven keskellä kohti uutta seikkailua.
Hölmöläiset
Hölmölä on pieni kaupunki metsän reunassa ja täynnä väkeä. Nelli ja Vihreä kettu ovat aivan hölmistyneitä, kuinka hassusti siellä yritetään hoitaa asioita. Ja toisaalta molemmista on mukavaa huomata, kuinka heidän kertomansa arkiset ratkaisut saattavatkin olla kovin nerokkaita ja tuoda paljon iloa Hölmölässä. Naurua ja iloa ei tästä seikkailusta puutu!
– Luulivat minua koiraksi, Kettu mutisi ja Nelliä nauratti.
Kaunotar ja hirviö
Nellin ja Ketun seikkailu johdattaa heidät satumaiseen puutarhaan ja lumottuun linnaan, jossa tuntuu kuin kynttilätkin tuijottaisivat heitä. Linnassa asuu suuri ja karvainen hirviö, jolla on surulliset silmät. Jännittävien hetkien lisäksi he pääsevät kohtaamaan ystävyyden ja rakkauden voiman. Ja sen, kuinka rohkeus on sitä, että välittää aidosti.
– Hirviö on kiltti! Nelli huusi.
– Ei sillä ole väliä, että näyttää hurjalta, jos on kiltti!
Mutta kyläläiset eivät kuunnelleet. He olivat sitoneet hirviön, joka makasi maassa elottomana.
Kolme pientä porsasta
Nelli ja Kettu ovat linnanrakennuspuuhissa. Hiekkalinna olohuoneessa; se vasta mahtavaa olisikin! Rakennelma ei vaan meinaa pysyä pystyssä ja ystävykset päättävätkin lähteä seikkailemaan satukirjan sivuille. Pian he huomaavat, että myös kolmella pienellä porsaalla on rakennushuolia. Pystyvätkö ystävykset auttamaan porsaita ja kuinka pelottava susi selätetään?
– Jos et tule ulos, minä puhkun ja puhallan olkitalosi nurin!
– Sopii yrittää, possu nauroi.
Vihreä Kettu ja Nelli näkevät ensimmäistä kertaa elämässään merenneidon. Ja Pieni Merenneito näkee ensimmäistä kertaa ihmisen. Haltioituneena hän katselee, kuinka ihmeellisiä olentoja ne ovatkaan; osaavat pelata palloa, saavat istuskella puiden alla ja näyttävät iloisilta. Pieni Merenneito on valmis tekemään mitä vaan, jotta saisi kokea, miltä tuntuu olla oikea ihminen. Mutta pian hän myös huomaa, miltä tuntuu olla yksinäinen. Nelli ja Vihreä Kettu tietävät, kuinka pelottavaa kaikki uusi voi olla ja miettivät, kuinka Pieni Merenneito voisi olla taas onnellinen.
– En tiedä mitä tekisin, pieni merenneito sanoi.
– Olen uhrannut kaiken ollakseni ihminen, eikä minulla ole paikkaa täällä.
Taikapöly kimaltelee, keijun siivistä kuuluu kilinää – aika pysähtyy. Kaikki ovat kuulleet Peter Panista ja Mikä-Mikä-Maasta, mutta kaikki eivät ole suinkaan päässeet kokemaan tuon unimaailman todentuntuista taikaa. Nyt Nelli ja Vihreä Kettu pääsevät mukaan seikkailuun ja huomaavat pian, että lisäksi heidän apuansa tarvitaan. Mikä-Mikä-Maahan on nimittäin kadonnut lapsia ja Kapteeni Koukku tekee kaikesta haastavampaa. Entä kuinka käy Peter Panin?
– Siitäs saat, senkin pikku ryökäle, syötän ystäväsi krokotiileille!
Minkä sadun valitset tänään?
Valitse luettava satu välilehdiltä tai kuuntele sadut alta.
Kuuntele sadut:
Satujen inspiraation lähteenä on ollut jokin näistä, vanhoista tutuista klassikkosaduista:
- Ruma ankanpoikanen: Den grimme ælling, Hans Christian Andersen, 1843
- Hölmöläiset: Suullinen kansanperinne, Zachris Topelius, Maamme, 1875
- Kaunotar ja hirviö: La Belle et la Bête, Gabrielle-Suzanne Barbot de Villeneuve, 1740
- Kolme pientä porsasta: The Three Little Pigs, James Halliwell-Phillipps, Joseph Jacobs, 1890
- Pieni merenneito: Den lille havfrue, Hans Christian Andersen, 1837
- Pinokkio: Le avventure di Pinocchio, La storia di un burattino, Carlo Collodi, 1881
- Tulitikkutyttö: Den Lille Pige med Svovlstikkerne, Hans Christian Andersen, 1845
- Peter Pan: Peter Pan, J. M. Barrie, 1904 & 1911