Pehmopomoilua

Alkuvuodesta julkaistun tutkimuksen mukaan yksi keskeisimmistä stressin aiheuttajista suomalaisille toimitusjohtajille on henkilöstö. Samanaikaisesti ylimpään johtoon rekrytoidaan Suomessa mieluiten luvut ja tekniikan osaavia, kovaan faktaan keskittyviä insinöörejä sekä talousasiantuntijoita. Ruotsissa taas ylimpään johtoon halutaan "pehmopomoja" eli myönteisiä ihmisten johtajia.

Sekä asioihin että ihmisiin keskittyvissä johtamismalleissa on toki puolensa, ja kyllä insinöörikin toivottavasti voi olla molempia. Esimerkiksi toiminnan tehostamisessa ja säästöjen aikaansaamisessa tiukalla asiajohtajalla on paikkansa.

Jos organisaatio haluaa kasvaa ja uudistua, ihmisjohtajan arvo henkilöstön kannustajana ja motivoijana nousee korkealle. Ruotsin taloudella menee myös näin naapurikateuden näkökulmasta turhankin hyvin, joten pehmopomoilusta ei näytä siellä olevan ainakaan haittaa.

Sitten tullaan kriittisempään kysymykseen johtajille. Jotta muutos ihmisten johtajaksi olisi mahdollinen, kysy ensin itseltäsi "pidänkö ihmisistä?"

Ihmisjohtaja osaa puhumisen sijaan kuunnella, komentamisen sijaan kannustaa ja tiedon jakamisen sijaan osallistua keskusteluun. Törmään usein oletukseen, että kun johto on kertaalleen asian kertonut henkilöstölle, se on viestintää. Mutta kun ei ole. Pelkkä yksipuolinen hauki on kala -tiedotus ei synnytä aitoa ymmärrystä tai varsinkaan vuorovaikutusta.

Käsittääkseni aika harvassa yhtiössä ylin johto hoitaa työt yksinään, joten vuorovaikutus on välttämätöntä. Ja kun työntekijöiden panosta tarvitaan, eikö kannattaisi pitää huolta, että he ovat tietoisia siitä, mihin pyritään? Ja vielä enemmän, heidän näkemyksillään on merkitystä? Aika harvoinhan kaikki viisaus asuu yhdessä päässä - vaikka Donald Trump tuntuu näin ajattelevan.

Olen jo eräässä aiemmassa blogissani todennut, että johtaminen on palveluammatti. Rahallista korvausta väheksymättä, kyllä aito motivaatio työhön taitaa syntyä siitä, että kokee olevansa merkityksellinen osa yhteisöä.

Kenen tehtävä on saada henkilöstö tekemään töitä yhteisten tavoitteiden eteen, ellei johdon? Kumpi tarvitsee toista enemmän, johto henkilöstöä vai henkilöstö johtoa?

Yhtiön johto on helpompi irtisanoa kuin vaihtaa koko henkilöstö. Siten johdon kannattaa saada henkilöstö sykkimään yhteisten tavoitteiden eteen, jotta tuloksia saadaan aikaiseksi. Pehmopomoilu kun taitaa olla pienempi paha ylimmälle johdolle kuin ei pomoilua ollenkaan.