Kenelle sinä olet tärkein?

Vuosia sitten DNA:lla lausuttiin ääneen todella tärkeät sanat: "Työ on vain osa elämää". Siitä lähtien olemme käyttäneet lausetta kertoessamme työskentelykulttuuristamme ja tavastamme ajatella työelämän ja muun arjen tasapainoa. 

Ihminen on osiensa summa. Työn merkitys ihmiselle on valtavan suuri, täyttäähän se suuren osan ajastamme ja on osa identiteettiämme. Se, mitä teemme työksemme, kertoo meistä paljon – työmme perusteella meistä voidaan päätellä millaiset asiat meitä kiinnostavat ja ehkä jopa millaisia olemme luonteeltamme.  

Työmme muovaa myös ajatteluamme arjessa – ja toisin päin. Itselläni on esimerkiksi rasittava tapa takertua uutisointien ja jopa Facebook-päivitysten oikeinkirjoitukseen johtuen työnkuvastani. Monelle työt seuraavat myös vapaalle, varsinkin jos sattuu olemaan terveydenhoitoalalla ja siten sukulaisille hyvä sairauksien tarkastuspiste tai juristi, jolta konsultoida hiukan perinnönjaosta tai pankissa työskentelevä, jolta pyytää apua lainaneuvotteluissa.

Vähätteleekö tuo lause sitten työn merkitystä? Minusta ei. Ajatuksen takana on nähdä työ osana elämäämme. Meillä kaikilla on arkemme iloineen ja murheineen työn ulkopuolella. Koska näin on, vaikuttaa arkemme myös työhömme, aivan kuten työmme arkeemme. 

Ihminen tulisikin kaikissa työyhteisöissä huomioida kokonaisuutena, ja tiedostaa, että eri elämäntilanteet ohjaavat suhdettamme työhön. Kiireinen lapsiperhearki, läheisen sairastuminen tai ongelmat parisuhteissa vaikuttavat vääjäämättä työkykyymme. Siten meillä kaikilla tulisi olla lähellä työkaveri, joka kysyisi aina aika ajoin "mitä sinulle kuuluu?". Näin myös pystymme tukemaan toisiamme parhaiten vaikeina hetkinä. 

Itselleni työllä on valtavan suuri merkitys, välillä ehkä liiankin. Aivoni ovat jotenkin aina virittäytyneet huolehtimaan siitä, miten näyttäydymme ulospäin ja onko johonkin signaaliin syytä reagoida. 

Tein kuitenkin joitain vuosia sitten elämässäni arvokkaan havainnon: Kukaan meistä ei ole korvaamaton töissä, mutta läheisille olemme. Jouduin tuolloin aivan yllättäen isoon leikkaukseen. Kun yli viiden tunnin leikkauksessa meinasin kuolla verenhukkaan, istuivat puolisoni ja siskoni koko tuon ajan järkyttyneinä vierekkäin odottamassa uutisia. Vieläkin useamman vuoden jälkeen tämä näky saa minut herkistymään ja muistamaan keitä varten olen ennen kaikkea olemassa. Siksi työ on vain osa elämää.

Avainsanat:

yhteisöllisyys hyvinvointi työpaikat

Kommentit (1)

Paula
10.05.2019 11:11
Ihanasti sanottu ja ilmaistu kolumni! Todella tärkeä huomio nykypäivänä, että olemme korvaamattomia läheisillemme, emme työpaikallemme. Oma jaksaminen on osattava välill...
Ihanasti sanottu ja ilmaistu kolumni! Todella tärkeä huomio nykypäivänä, että olemme korvaamattomia läheisillemme, emme työpaikallemme. Oma jaksaminen on osattava välillä töissäkin terveen itsekkäästi priorisoida.
Näytä kokonaan