DNA:n Koululaistutkimuksen mukaan lapselle hankitaan ensimmäinen oma puhelin tyypillisesti koulun aloituksen yhteydessä. Parin viime vuoden aikana entistä useampi vanhempi on kuitenkin valinnut kellopuhelimen lapsen ensimmäiseksi puhelimeksi.
DNA:n teettämän Koululaistutkimuksen mukaan kellopuhelimet yleistyvät koko ajan lasten ensimmäisinä puhelimina. Tänä vuonna 16 prosenttia tutkimukseen osallistuneista 5–12-vuotiaiden lasten vanhemmista vastasi hankkineensa kellopuhelimen lapsensa ensipuhelimeksi. Viime vuonna näin vastasi noin kymmenesosa, ja vuonna 2021 vain yksi prosentti 5–12-vuotiaiden lasten vanhemmista. Kellopuhelinten yleistymistä on vauhdittanut lisääntyneen tarjonnan lisäksi se, että niistä on muodostunut pieniä paikallisia ilmiöitä.
”Kellopuhelimista voi myös tulla pienimuotoisia ilmiöitä niissä kouluissa, joissa useampi lapsi on saanut kellopuhelimen. Jopa älypuhelin saattaa jäädä kakkoseksi, jos muilla on tällainen "agenttipuhelin". Onkin ollut hauska nähdä se, kuinka innoissaan lapset ovat kellopuhelimista olleet”, DNA:n laitemyynnin osastopäällikkö Jesse Kieksi kertoo.
Kellopuhelin siirtää lapsen oman kännykän hankintaa
Kellopuhelin hankitaan lapselle samoista syistä kuin äly- tai peruspuhelin. Ensisijainen syy on tarve saada yhteys itsenäisesti liikkuvaan lapseen. Kelloon päädytään älypuhelimen sijaan muun muassa sen helppokäyttöisyyden ja turvallisuuden vuoksi. Turvallisuusnäkökulmassa korostuvat muun muassa vanhempien toive estää puhelimen liikakäyttöä ja lapsen altistumista epäsopivalle sisällölle.
”Osa vanhemmista haluaa lykätä lapsen oman älypuhelimen hankintaa, koska he eivät halua päästää lasta liian aikaisin yksin nettiin. Kellopuhelin on tullut tilalle, sillä se on tarkoitettu puhtaasti yhteydenpitoon, ei niinkään ajanviettoon. Älylaitteiden käytön vaikutuksista käyty keskustelu varmasti myös nopeuttaa kellopuhelinten yleistymistä”, Kieksi toteaa.
"DNA:lla emme suosittele älylaitteen itsenäistä käyttöä pienimmille koululaisille emmekä sitä nuoremmille lapsille. Aikuisen läsnäolo on kuitenkin aina ikärajoja keskeisempää, sillä myös ne lapset, joilla ei ole omaa älylaitetta, saattavat altistua monenlaisille sisällöille kavereidensa älylaitteiden kautta”, Kieksi muistuttaa.
Tämän vuoden Koululaistutkimuksesta selviää, että aiempaa harvemmalla 5–7-vuotiaalla lapsella on ylipäätään oma puhelin henkilökohtaisessa käytössään, ja pienimpien lasten keskuudessa varsinkin oman älypuhelimen omistaminen on vähentynyt. 5–6-vuotiaista noin neljäsosalla ja 7-vuotiaista 58 prosentilla on oma puhelin, mikä tarkoittaa kymmenien prosenttiyksikköjen laskua vuoteen 2024 verrattuna. Tutkimuksen kysymys lapsen henkilökohtaisessa käytössä olevasta puhelimesta kattaa kaikki vaihtoehdot: älypuhelimen, peruspuhelimen ja kellopuhelimen.
Netitön kellopuhelin kannustaa liikkumaan
Netittömyys onkin kellopuhelimen suurin ero kännykkään. Kellopuhelimen käyttö on hyvin rajoitettua, koska sillä ei voi selata nettiä eikä liiemmin pelatakaan. Kaikki tärkeimmät toiminnot ovat vanhemman hallinnassa, ja hän voi esimerkiksi rajoittaa sitä, kenen kanssa lapsi voi viestitellä ja soitella.
”Nykyisten kellopuhelinten pelit ja sovellukset ovat pitkälti lapsen omaan aktiivisuuteen ja ulkoiluun kannustavia, ja niillä on selkeä tarkoitus. Ekosysteemi on kontrolloitu, eikä lapsi voi ladata laitteelleen itse mitä tahansa, vaan kellopuhelimen sisältö on ennalta määritetty ja sitä kautta kuratoitu”, Kieksi kertoo.
Vanhempi hallinnoi lapsen kellopuhelinta omaan puhelimeensa asennetulla sovelluksella. Suurimpaan osaan markkinoilla olevista kellopuhelimista voi määritellä sovelluksella alueen, jonka sisällä lapsi voi liikkua. Sovellus hälyttää, jos kellopuhelin liikkuu alueen ulkopuolelle. Kellopuhelimella ylipäätään saa helpommin yhteyden lapseen, kun se on koko ajan ranteessa, eikä unohtuneena äänettömälle takin taskuun tai reppuun.
Mitä huomioida kellopuhelimen hankinnassa?
Kun vanhempi pohtii valintaa älypuhelimen ja kellopuhelimen välillä, on kellopuhelimen kohdalla hyvä huomioida muutamia asioita. Kuten muissakin rannelaitteissa, saattaa kellopuhelimissakin olla niiden pienen koon takia hieman lyhyempi akun kesto kuin joissakin puhelimissa.
Ennen kuin klikkailee kellopuhelimen verkkokaupan ostoskoriin, Kieksi kehottaa tutustumaan eri malleihin ja vaihtoehtoihin liikkeessä. Kelloa on hyvä sovittaa, jotta löytyy malli, joka istuu lapsen ranteeseen. Liian isoa tai muuten kömpelöä kellopuhelinta ei tule käytettyä.
”Kellopuhelinmalleissa ja käytettävyydessä on isoja eroja. Puhelimen toimintoihin kannattaa tutustua, kokeilla niiden käytettävyyttä ja vertailla vaihtoehtoja. Huono käyttökokemus johtaa siihen, ettei laitetta tule lopulta käytettyä”, Kieksi vinkkaa.
DNA:lla on kellopuhelimia varten räätälöity oma liittymänsä, jonka sisältö on optimoitu ja hinnoiteltu sen mukaan, mitä ominaisuuksia kellopuhelimessa on käytössä. Operaattorin kellopuhelinliittymän numeron voi myös myöhemmin siirtää älypuhelimeen. Nämä ovat etuja, jotka kannattaa huomioida ensimmäistä kellopuhelinta hankkiessaan.
Siinä missä osa vanhemmista kokee kellopuhelinten rajatut käyttömahdollisuudet hyvänä asiana, ovat ne osalle hankinnan este. Kellopuhelimella ei voi esimerkiksi osallistua WhatsApp-ryhmissä käytäviin keskusteluihin, mikä on hyvä huomioida jo ennakkoon, jos sitä käytetään perheen tai harrastusryhmän yhteydenpitoon.
Toinen yleinen hankinnan este on laitteen hinta, johon Kieksi tarjoaa uuden näkökulman: ”Kellopuhelimilla on puhelimeen verrattuna pidempi elinkaari ja sen hankintaa kannattaa ajatella samalla tavalla kuin muitakin lastentarvikkeita: lapseni käyttää tätä nyt ainakin 1–2 vuotta ja sitten sen voi joko kierrättää perheen toiselle lapselle tai myydä eteenpäin.”
Lue lisää aiheesta artikkelistamme Älylaitteiden käytön rajoittaminen on taito, jota lapsi ja vanhemmat voivat opetella yhdessä.
