Innovaatio on sana, johon koko
teollistumisen yhteiskunnallinen ja taloudellinen muutos kiteytyy. Se
tarkoittaa jotakin uutta tai olennaisesti paranneltua tuotetta,
prosessia, palvelua tai keksintöä, joka on taloudellisesti
hyödyllinen. Monet jahtaavatkin mullistavaa innovaatiota, mutta miten
ihmeessä innovaatiot oikein syntyvät?
Ogan Gurel on lääkäri, tutkija, puhuja, kirjailija,
mutta ennen kaikkea innovaattori. Uransa aikana hän on kartuttanut
kokemusta useilta aloilta aina markkinoinnista lääketieteeseen ja
ohjannut niin pieniä kuin suuria yrityksiä innovaatioiden kehittämisessä.
”Innovaatio on mielentila, eikä sen saavuttamiseen ole olemassa
nopeita keinoja tai hienoja temppuja. Tärkeintä on ajatella asioita
eri kantilta”, Gurel sanoo ja jatkaa kertomalla havainnollistavan
anekdootin kouluvuosiltaan.
“Opettaja antoi minulle tehtäväksi pitää esitelmän
lempiplaneetastani. Minä puhuin Jupiterista, mutten tarkastellut sitä
suurimpana planeettana, vaan epäonnistuneena tähtenä, sillä olin juuri
lukenut aiheesta. Asioiden katsominen eri näkökulmista ja halu olla
erilainen ovat kai aina olleet osa minua”, Gurel pohtii.
Niin ensimmäinen, toinen kuin kolmas teollinen vallankumous
kietoutuivat yhden mullistavan teknologian tai innovaation ympärille:
ensin tuli höyrykone, sitten sähkö ja lopulta tietokone. Käsillä oleva
neljäs teollinen vallankumous on kuitenkin poikkeuksellinen, sillä se
on tuonut mukanaan muun muassa IoT:n, tekoälyn ja koneoppimisen, jotka
hyötyvät monien eri alojen osaamisesta. Käsillä oleva vallankumous ei
rakennu yhden teknologian ympärille, vaan sitä määrittää teknologinen
konvergenssi eli eri teknologioiden yhteensulautuminen. Yhteen alaan
erikoistuminen ei enää tänä päivänä riitä, vaan tarvitaan laajempaa
osaamispohjaa. Mutta mitä tekemistä tällä on innovaatioiden kanssa?
Kaksi kulttuuria ei keskustele keskenään
”Varmin resepti uuden innovaation luomiseen on humanististen
tieteiden ja kovien tieteiden tuominen yhteen. Innovaatiot kaipaavat
taakseen koulutusta, jossa yhdistyvät taide ja tiede. Tarvitsemme
yhteistyötä niin luonnontieteilijöiden, humanistien, teknologian kuin
taiteenkin kesken, mutta usein koulutusjärjestelmät eivät edesauta
vuorovaikutusta näiden alojen välillä. Konvergenssin puute synnyttää
kaksi erilaista, toisistaan erillistä kulttuuria”, Gurel selittää.
Kahden kulttuurin käsite viittaa kuuluisaan brittiläisen C.P. Snow’n
luentoon vuodelta 1959. Snow näki, että luonnontieteiden ja
humanististen tieteiden välillä vallitsi syvä kuilu, eikä aloilla
siksi ollut dialogia. Keskusteluyhteyden ja vuorovaikutuksen
puuttuminen on johtanut alojen kasvavaan eriytymiseen. Ilmiön
vaikutukset ovat nähtävissä yhä tänä päivänä. Ilman poikkitieteellistä
vuorovaikutusta ei synny uusia maailmaa mullistavia ideoita.
”Maailman kohtaama koronapandemia on jossakin määrin juuri tämän
ongelman summa. Meillä on tiedevastaisia johtajia sekä tiedeyhteisö,
joka on selvästi ollut kyvytön puhumaan kansalaisille. Kuten C.P. Snow
totesi, kaksi kulttuuria ei keskustele keskenään”, Gurel sanoo.
Mutta miten tämä tilanne ratkaistaan? Gurelin mukaan tarvitaan
koulutusta, jossa nämä tieteen kaksi puolta todella yhdistyvät. Hänen
mukaansa ongelman ydin ei ole siinä, etteivätkö luonnontieteilijät
voisi jo nyt opiskella kursseja humanististen tieteiden puolelta – tai
toisin päin. Ongelmana pikemminkin on, ettei kahden kulttuurin aidosti
yhdistäviä kursseja tai koulutusaloja ole tarjolla. Gurelin mukaan
massiivisia ja monimutkaisia ongelmia kuten ilmastonmuutosta ei voida
ratkaista, jos luonnontieteilijät ja humanistit eivät ymmärrä toisiaan
ja rakenna siltoja tieteenalojen välille. Näiden siltojen avulla
mahdollistettaisiin myös uusien, koko yhteiskuntaa parantavien
innovaatioiden luominen.
Sukella teknologiamurroksen syvään päätyyn kanssamme. Tutustu pian
maailmasi mullistaviin teknologiatrendeihin, kuuntele
kansainvälisten huippuasiantuntijoiden ennustuksia tulevaisuudesta
ja pysy kartalla työn uusista muodoista.
