Yksin puurtaminen on meille suomalaisille kovin tyypillistä. Sankaruutta on, että selviää kaikesta ilman apua, vaikka hampaat irvessä. Avun pyytäminen rinnastetaan meillä usein heikkouteen, avun tarjoaminen tunkeiluun. Ongelmien edessä taas keskitytään syyllisten etsimiseen sen sijaan, että katsottaisiin eteenpäin ja puhallettaisiin yhteen hiileen.
Näillä linjoilla emme voi jatkaa. Työn muutoksessa menestyminen edellyttää yksin tekemiseen perustuvan kulttuurin tietoista muuttamista. Yksin ei enää pärjää.
Työtä tehdään jo nyt yhä enemmän ketterästi verkostoissa ja avoimessa vuorovaikutuksessa asiakkaiden sekä muiden sidosryhmien kanssa. Verkon ryhmätyökalut ja viestintäpalvelut vähentävät radikaalisti maantieteellisten etäisyyksien ja aikavyöhykkeiden tuomia haasteita.
Menestys tulevaisuuden työelämässä edellyttää jatkuvaa uuden oppimista, uskallusta liikkua epämukavuusalueilla ja kykyä tehdä joustavaa yhteistyötä. Kiireen keskellä ja haasteiden edessä auttavat välittäminen, avoimuus ja yhteenkuuluvuus.
Olen itse huomannut osaamiseni joutuvan koetukselle, kun teknologia nousee markkinoinnissa yhä tärkeämpään rooliin. Yksi mahdollinen toimintatapa on yrittää pysyä mukana keskusteluissa ja päivittää tietoja aiheesta jälkikäteen hakukoneiden avulla. Toinen tapa on rohkaistua kysymään apua.
On ollut hauska huomata, kuinka mielellään ja kärsivällisesti teknisesti osaavammat työkaverit selittävät asioita. Uusien asioiden omaksuminen keskustelemalla on usein helpompaa kuin itse opiskellen, ja jatkokysymyksillä on helppo varmistaa, että on ymmärtänyt asiat kerralla oikein.
Kysymykset ja vastaukset ovat paras tie syvempään tietoon ja parempiin päätöksiin. Tieto ei muutu vallaksi panttaamalla, vaan jakamalla ja jalostamalla.
Johtamisen ja kulttuurimuutoksen kannalta ongelma on, että muutokset ovat hitaita. Avainasia on, että jokainen ymmärtää muutoksen suunnan ja tärkeyden itse, ja ottaa aloitteen omiin käsiinsä.
Itselleni tein neljän kohdan ohjelman, jolla pidän huolta, että olen kulttuurimuutoksessa mukana:
- Pyydän apua tai vähintäänkin otan apua kiitollisena ja mukisematta vastaan, kun seuraavan kerran puurran yksin vaikealta tuntuvan tehtävän ääressä.
- Tarjoudun auttamaan tai ainakin osoitan välittäväni, kun näen työkaverini kasvoilla stressaantuneen ilmeen.
- Sen sijaan, että pohtisin mitä mahdollisia juonia joku pohtii pääni menoksi, ajattelen, että olemme kaikki samassa veneessä ja yhdessä toimien onnistumisen mahdollisuudet ovat paljon paremmat kuin yksin. Myönteinen ajattelu auttaa jaksamaan ja negatiivisuus lamaannuttaa.
- Kehun kaveria onnistumisesta ja voimaannun ilon jakamisesta sen sijaan, että katselen kateellisena sivusta.
Millaista apua sinä tarvitsisit juuri nyt?
Tutustu myös DNA:n uuteen lyhytdokumenttisarjaan Hyvä paha digitalisaatio. Siinä toimittajat Ivan Puopolo ja Kristiina Komulainen haastattelevat eri alojen asiantuntijoita tavoitteenaan tuoda digitalisaatio ja sen ilmiöt lähemmäs yritysten ja yksityisten ihmisten arkea.
