Tuovatko podcastit lisäarvoa digityöläisen arkeen, vai lisäävätkö ne vain informaatioähkyä?
Ovatko podcastit tulleet suomalaiseen mediamaisemaan jäädäkseen? Miksi informaatiotulvaan hukkuva digityöläinen haluaisi kuunnella podcasteja?
Ensimmäiset suomalaiset podcastit tehtiin jo vuonna 2005, mutta niiden suosio on kasvanut hitaasti. Nyt äänisisällöistä puhutaan kaikkialla, mutta miksi informaatiotulvaan hukkuva digityöläinen haluaisi kuunnella podcasteja kaiken muun lisäksi?
”Laadukas podcast on informatiivinen ja viihdyttävä samaan aikaan. Aiheita käsitellään huippuasiantuntijoiden toimesta, joten podcasteja kuuntelemalla pääsee suoraan tiedon alkulähteelle", kertoo DNA:n yritysmarkkinoinnin osastopäällikkö Elina Mansner.
Podcastin etuna on kuuntelemisen helppous, ikään kuin istuisi kärpäsenä katossa ja seuraisi kahvitteluseurueen keskustelua. Podcastin voi ottaa mukaan minne vain, lenkille tai auton rattiin. Ruuhkassa istuminen ei tunnu niin turhalta, kun voi samalla oppia jotain.
Podcastit ovat myös DNA:n sisältömarkkinoinnin uusin aluevaltaus: kuuntelutuokiot tarjoavat uusia näkökulmia, mielipiteitä ja faktoja työelämään. Vaaran äänet -nimisessä jaksossa kuvitellaan maailma digitalisaation jälkeen, toisessa jaksossa taas palataan maan pinnalle pohtimaan työn ja perheen yhdistämistä.
”Podcastit ovat hyvä täydennys muuhun sisältömarkkinointiin, esimerkiksi blogeihin ja artikkeleihin. DNA:n kumppaniverkostossa on valtavasti asiantuntemusta, jonka haluamme kuulijoille ja lukijoille jakaa.”
DNA:n työelämää käsittelevän sarjan suosituimpia podcasteja on ”Oppimisen ääniä”, jossa asiantuntijat Peter Vesterbacka, Anne Rongas ja Matti Parpala pohtivat ajankohtaista teemaa, kansakoulu-Suomen muuttumista digioppimisen Suomeksi.
Oppiminen ei ole enää hampaat irvessä tapahtuvaa ulkolukua, vaan erilaiset pelit, sosiaalinen media ja ryhmätyöt muuttavat käsitystämme oppimisesta. Miten hauskaksi ja kepeäksi mielletty pelimaailma yhdistetään oppimiseen, joka taas perinteisessä kansakoulu-Suomessa on ollut vakava asia? Ja toisaalta, voiko pelaaminen olla hauskaa, jos sille asettaa suuria tavoitteita?
Pelit ovat joka tapauksessa tulleet jäädäkseen. Koulumaailman digitalisaation ideoija Anne Rongas esittää mielenkiintoisen ajatuksen tasoista, joita voi soveltaa oppimiseen. Oppimistavoite pilkotaan ja saavutetaan taso kerrallaan samaan tapaan kuin peleissä.
Ex-Mighty Eagle Peter Vesterbacka taas painottaa oppimisessa hauskuuden ja onnistumisen kokemuksia, ei esimerkiksi sellaista vanhakantaista mallia, jossa oppiminen tapahtuu sen takia, että kokeessa kysytään jotain.
Oppimisen äänien toisessa osassa käsitellään yritysmaailmaa. Koulutus- ja innovaatiopolitiikkaan perehtynyt Matti Parpala huomauttaa, että suomalaisten yrityksien matalat hierarkiat ovat etu, koska sellaisessa työympäristössä voi myös oppia jotain.
Vastakohdaksi hän ottaa Yhdysvallat, jossa sihteeri ja johtaja pysyvät omissa lesteissään. Jotta oppiminen työssä olisi mahdollista, johtajalla täytyy olla uskallusta ja luottoa alaistensa kykyihin.
Miten yhdistetään työ ja perhe? Entä pitäisikö aikuisten ruutuaikaa rajoittaa? Kuuntele DNA:n podcasteja täältä.
Kiinnostuitko?
Jätä yhteydenottopyyntö, niin katsotaan yhdessä, kuinka voimme parhaiten tukea liiketoimintaasi! 
