Olenko minä se työpaikan valittaja?

Jokaisen tulisi säännöllisesti tarkistaa, näkyykö peilistä työyhteisön ankeuttaja. Myös yrityksellä on vastuu työilmapiirin ylläpitämisestä.

Tuntuuko sinusta välillä, että työyhteisössä valitetaan asioiden toimimattomuudesta tai kollegasi asenne on useammin negatiivinen kuin positiivinen? Jos asian taustalla ei ole mielestäsi järkevää syytä, uskallatko sanoa sen ääneen? Vai oletko kenties itse se, jonka asenteessa olisi parannettavaa? 

Usein työyhteisövalittajat sanovat vain antavansa palautetta, mutta valittaminen ja rakentava palaute ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Palaute, joka sisältää ratkaisuehdotuksia, on kullanarvoista. Jos se vaiennetaan, ei yrityksen toimintakaan usein kehity. Työnantajan on joka sektorilla kuunneltava herkällä korvalla työyhteisön näkemyksiä. Jos asiat ovat huonosti, on tilanne korjattava. 

Työnantaja kantaa oman vastuunsa työyhteisön toimivuudesta kokonaisuudessaan. Pitääkö hyväksyä ja olla puuttumatta, jos esimerkiksi kovaa tulosta tekevä myyjä tai kriittisen tärkeä asiantuntija on työyhteisöhäirikkö? Hän saattaa kiukutella kollegoille, ei tervehdi ja valittaa lähes jokaisesta työnantajan ratkaisusta. Mitä tapahtuu, jos huonoon käytökseen puututaan? Heikkenevätkö tulokset? Lähteekö kyseinen henkilö talosta?  

Minusta vastaus viimeiseen kysymykseen on helppo: lähteköön. Kenelläkään ei voi olla sellaista erikoisasemaa, joka oikeuttaa huonoon käytökseen. Väitän, että tulokset paranevat ja hankkeet onnistuvat, kun viihtyvyys työssä ja työyhteisössä paranee. Kukaan ei ole korvaamaton, mutta hyvä työilmapiiri sen sijaan on ensiarvoisen tärkeä.  

Jokaisen pitäisi voida olla oma itsensä työyhteisössä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että saa käyttäytyä miten tahansa, mikäli käytöksellä on haitallisia vaikutuksia työyhteisöön. Jokainen meistä voi pilata tai pelastaa toisen päivän pienillä teoilla, sanoilla tai eleillä. Jos joku kollegoista on räjähdysherkkä kuin ruutitynnyri, alkavat muut varoa omaa käytöstään hänen ympärillään. Negatiivisuus myös tarttuu kuin virus. Muut eivät jaksa viikosta toiseen ylläpitää hyvää fiilistä kiukuttelusta huolimatta.

Vietämme DNA:lla jo kolmatta kertaa ”urpotonta viikkoa”. Teemaviikon tarkoitus on herätellä pohtimaan, kuinka jokainen voi vaikuttaa työilmapiiriin, ja mitä kukin voi tehdä yhteisön hyvinvoinnin eteen. Työssä viihtymistä ei rakenneta ainoastaan työnantajan toimenpiteillä, inspiroivilla tiloilla ja toimivilla työvälineillä.  Vastuu työyhteisön hyvinvoinnista on meillä jokaisella organisaatioasemasta riippumatta.

Avainsanat:

uusi työ Blogi