Miltä tuntuisi kuulla koulun toivovan vanhemmilta Wilman aktiivista seuraamista, jos kotona ei olekaan älypuhelinta tai tietokonetta? Tai miltä tuntuisi olla luokan ainoa nuori, joka ei omista älypuhelinta?
Eveliina Hostila Hopen toiminnanjohtajana 8 vuoden ajan. Eveliinan sydäntä lähellä niin töissä kuin vapaa-ajalla ovat lapset, vapaaehtoistoiminta sekä yhteisöllisyys. Hope yhdessä ja yhteisesti ry Vähävaraisten lapsiperheiden tukemiseen keskittyvä yhteisö, joka toimii vapaaehtoisvoimin eri puolilla Suomea. Hopen tavoitteena on tuoda iloa lapsen arkeen ja mahdollistaa harrastaminen yhä useammalla lapselle. Toiminnan perusta on vaate- ja tavaralahjoituksissa. |
Älypuhelin on arjen tärkeä apuväline ja keino pysyä kaveriporukan mukana, mutta valitettavasti sen ostaminen on useille perheille taloudellisesti ylivoimaista.
Vähävaraisia lapsiperheitä auttavan Hope ry:n toiminnanjohtajan Eveliina Hostilan mukaan lapsiperheiden köyhyys on kasvussa, ja oman älypuhelimen puuttumista voidaan pitää vakavana arjen ongelmana.
"Älypuhelimesta on tullut perusviestintäväline. Sen puuttuminen vaikeuttaa jokapäiväisten asioiden hoitamista, mikä puolestaan kerryttää lisää vaikeuksia. Ajanvaraukset, pankkiasiat, varhaiskasvatuksen ja koulun viestintä, kaikki mahdolliset palvelu- ja aukioloajat ja paikallisliikenteen aikataulut: mistä ne löytyvät helposti, jos ei omista puhelinta tai tietokonetta?"
Muut pitävät asioiden hoidossa myöhästelyä huolimattomuutena, eikä vähävaraiselle ole helppoa kertoa viipymisten oikeaa syytä.
Koska on oikeus hakea apua?
Eveliinan mukaan suomalaiset ujostelevat hakea apua, varsinkin kun avuntarve tulee yllättäen. Hopen vapaaehtoiset kuulevat toistuvasti asiakkaidensa pohtivan, että onkohan hän nyt riittävän köyhä vai tarvitsisiko joku samaa apua vielä kipeämmin.
"Toivoisin että avun pyytämistä lakattaisiin häpeämästä. Avun pyytäminen omalle perheelle osoittaa vastuuntuntoa ja rakkautta, ja ihan jokaisella on oikeus saada apua aina kun tuntuu pahalta."
Henkilökohtaiset kertomukset köyhyydestä saavat julkisuudessa niin kovan kohtelun, että avunpyytämisen kynnys on kuitenkin todennäköisemmin nousussa kuin laskussa, Eveliina arvioi. Rahan puutteesta kertovia neuvotaan ja kyseenalaistetaan, jopa syyllistetään. Köyhyydestä kertoneelle saatetaan vastata, että kuluttaminen on pahasta ympäristölle. Tai häneltä voidaan kysyä, että miksi olet tehnyt noin paljon lapsia, jos kerran ei ole rahaa elättämiseen. Myös köyhien ulkonäöstä huomautellaan herkästi: voidaan ihmetellä, että on näköjään rahaa meikkiin tai merkkivaatteisiin.
"Tällainen suhtautuminen ei vie köyhän tilannetta eteenpäin mitenkään. Mielestäni ihmisten pitäisi yrittää nähdä asia kertojan eli köyhän itsensä silmin. Miltä maailmasi näyttäisi, jos olisit nuori jonka perheellä ei ole varaa hankkia sinulle älypuhelinta eikä tietokonetta? Miten kaverisuhteiden käy? Miten selität heille, ettet liity samaan Whatsapp-rinkiin? Onko helppoa tehdä läksyjä kirjastossa yhteiskäyttötietokoneella? Jos haluaisit jatkaa lukioon, niin miten siellä sujuu ilman omaa tietokonetta?", Eveliina lataa.
DNA:n älypuhelinlahjoituksilla helpotusta monen perheen arkeen
Hope saa DNA:lta säännöllisesti, useamman kerran vuodessa älypuhelinlahjoituksia. Puhelimet ovat uusia, ja ne toimitetaan DNA:lta suoraan Hopen eri toimipisteisiin. Puhelimia lähetetään jokaiseen toimipaikkaan useita kymmeniä kerrallaan. Lahjoituspuhelinten erät lähtevät DNA:lta Hopelle ennalta sovitussa aikataulussa, joten Hopen vapaaehtoiset voivat päättää niiden jakamisesta asiakasperheilleen jo etukäteen.
"DNA:n lahjoittamilla älypuhelimilla on valtava merkitys monessa perheessä. Meidän, joilla on oma puhelin taskussa, voi olla vaikea huomata kuinka paljon se mahdollistaa."