Espoolaisen liikuntahallin laidalla porukka kannustaa kovaan ääneen. Henkilöstöpäällikkö Maiju Livion koira pinkoo esteradan läpi keskittyneenä, ja kentän laidalla muut juhlivat onnistumista yhdessä. Agility on yksilölaji, mutta täällä se ei tunnu siltä.
Maiju Liviolle, 33, agility-porukka ei ole vain treenikavereita – hän on löytänyt sieltä tärkeimmät läheisensä.
Päivisin Livio työskentelee DNA:n People Operations -tiimissä, vastaten muun muassa työntekijöiden sisäisestä liikkuvuudesta, perehdytyksestä ja henkilöstökyselyistä. Mutta henkilöstöpäällikön vapaa-ajasta muutama ilta viikossa kuluu aina agility-kentällä.
Agility-porukka on noin kymmenhenkinen tiivis ryhmä, jonka kanssa Livio harjoittelee, kisaa ja jakaa enemmän viikonloppuja kuin monen biologisen sukulaisensa.
”Minulla on kolme koiraa: australianpaimenkoira Loitsu sekä sen tytär Aave ja parsonrusselinterrieri Kumma. Yhdessä vaimoni kanssa meillä on kaikkiaan kuusi koiraa, eli perheemme on jo kahdeksanhenkinen. Perhe tarkoittaa minulle ylipäätään läheisimpiä ihmisiä, ja aika monet heistä ovat löytyneet agility-yhteisöstä”, Livio kertoo
Livion kokemus perheestä on osa laajempaa muutosta, sanoo Anna Kokko, joka johtaa Väestöliiton Perheystävällinen työpaikka -ohjelmaa ja on seurannut käsitteen muutosta lähes 20 vuotta.
”Perheen käsite on laajentunut Suomessa, mutta monella työpaikalla ajatellaan silti, että perheystävällisyys koskee nimenomaan lapsiperheitä, tiukimmillaan vain ydinperhettä. Olemme tehneet paljon vaikuttamistyötä sen puolesta, että perhe ymmärrettäisiin laajasti: siihen kuuluu esimerkiksi iäkkäistä läheisistä huolehtiminen.”
Maiju Liviolla on kolme koiraa: australianpaimenkoira Loitsu sekä sen poika Aave ja parsonrusselinterrieri Kumma. Yhdessä vaimonsa kanssa heitä on perheessä jo kuusi.
Sattumalta agilityn harrastajaksi
Livion vaimo on agility-harrastaja, joka kasvattaa australianpaimenkoiria. Kuusi ja puoli vuotta sitten hänellä oli pentue, ja Livio ihastui yhteen pennuista niin paljon, että se jäi hänelle.
”En alun perin ollut edes erityisen koiraihminen. Ihastuin yhteen vaimoni kasvattamista pennuista, ja siitä tuli minulle treenikaveri.”
Treenikaverista kasvoi pian myös kilpailija. Parhaina vuosina startteja kertyi yli 120, mikä tarkoitti kilpailuja melkein joka viikonloppu. Yhteisöllisyyden tunne vahvistui merkittävästi kisaamisen myötä: kilpailupaikalla vietetään helposti koko päivä, vaikka oma suoritus kestää alle minuutin.
Livio asuu Lopella, 45 minuutin ajomatkan päässä toimistolta. Iltatreenit Espoossa loppuvat puoli kymmeneltä, ja kotiin ehtii puolenyön tienoilla. Seuraavana aamuna kuitenkin odottaa työpäivä.
Sen sijaan että väsymys leimaisi päivän, energia kulkee päinvastaiseen suuntaan.
”Saan tästä todella paljon energiaa. Töissä on paljon ajatustyötä, joka ei aina lopu siihen kun sulkee läppärin. Agility-kentällä on pakko unohtaa kaikki muu ja keskittyä täysillä”, Livio kertoo.
Vapaa-ajan yhteisö on kuin perhe, joka tuo jaksamista myös työpäiviin
Liviolle agility-porukka ei ole vain treenikavereita. Se on tiivis yhteisö, jossa kaikki tukevat toisiaan.
”Treenaan parissakin eri porukassa. Niitä yhdistää se, että kannustamme toisiamme olemaan parempia. Kaikkien onnistuminen on jotain, mitä juhlitaan yhdessä”, hän kertoo.
Harjoitusten jälkeenkin porukka jää helposti pariksi tunniksi juttelemaan. Yhteisöllisyys ei kuitenkaan synny itsestään, vaan sitä rakennetaan jokaisen treenin, kisan ja kannustushuudon kautta.
Kokon mukaan tällainen yhteisö antaa työntekijälle voimavaroja, jotka näkyvät myös työpaikalla.
”Kun työn ja muun elämän yhteensovittamista rakennetaan työyhteisössä, syntyy parhaimmillaan vastavuoroisuutta: Jos työnantaja joustaa työntekijän elämäntilanteen mukaan, työntekijä vastaavasti joustaa tarvittaessa – siitä tulee molemminpuolinen hyöty ja arvostus.”
Maiju Livion työpaikalla perheystävälliset teot ulottuvat perinteisen ydinperheen ulkopuolelle, sillä perheeseen voivat kuulua myös lemmikit ja harrastuksissa muodostuvat yhteisöt.
Mahdollisuus oman näköiseen arkeen antaa energiaa
Livio arvostaa, että DNA:lla työ on joustavaa, ja tiimit saavat itse päättää käytännöistään. Jotta kenenkään ei tarvitse kököttää yksin puhelinkopissa, Livion tiimi on sopinut, että keskiviikkoisin he kokoontuvat yhdessä toimistolle.
Etätyö ja työaikajoustot tukevat Livion harrastusten täyteistä arkea: koirat eivät ole pitkiä päiviä yksin, ja treenit onnistuvat työn lomassa.
”Suosikkikouluttajamme Tammisaaressa pitää treenejä iltapäivisin – voin lähteä kesken työpäivän ja jatkaa illalla. Viime viikolla vein myös keskellä päivää koirani fysioterapeutille.”
Kokon mukaan juuri tällainen pienten arkitilanteiden huomioiminen erottaa edelläkävijätyöpaikat.
”Perheystävällisellä työpaikalla perhe ja läheiset ovat keskiössä työyhteisössä, ja esimerkiksi lemmikin lääkärikäynti pyritään järjestämään. Inhimillinen työyhteisö ajattelee ihmiset kokonaisina.”
Hyödyt näkyvät myös työnantajalle. Kokon mukaan perheystävällisyys ja joustavan rytmin rakentaminen sitouttavat työntekijöitä, vähentävät sairauspoissaoloja ja parantavat tehokkuutta.
Liviolle oman näköinen arki näkyy energiana, joka kantaa kentältä työpäivään.
”Kannustava yhteisö, jossa voi tehdä asioita joista oikeasti nauttii, auttaa jaksamaan myös töissä.”
DNA on Perheystävällisen työpaikan edelläkävijä. Väestöliitto myönsi DNA:lle Perheystävällinen työpaikka -tunnuksen kolmatta kertaa toukokuussa 2026. DNA on edelleen ainoa suuryritys Suomessa, jolle tunnus on myönnetty.
Lue lisää DNA:n perheystävällisyydestä täältä.
Artikkeli tuotettu yhteistyössä Duunitorin kanssa.
