Miksi tavallisuus ei ole hohdokasta? Riittääkö tavallisuus työyhteisössä?
Jäin hieman uteliaana kuuntelemaan kahden naisen keskustelua bussipysäkillä. He tervehtivät iloisesti toisiaan ja olivat selvästi innoissaan toistensa kohtaamisesta. Tervehdysten jälkeen vaihdettiin niitä perinteisiä kuulumisia, joihin molemmat vastasivat kuin automaattisesti - ei kuulu mitään ihmeellistä, ihan tavallista vaan. Työt, vapaa-aika, perheasiat ja muut tapahtumat nivottiin todella nopeasti tähän "ei mitään erikoista, tavallista vaan" kategoriaan. Mikä yleensä edes määrittää tavallisuuden, sillä jokin asia voi olla toiselle tavallista ja toiselle puolestaan hyvin erityistä.
Bussi tuli ja jäin pohtimaan, miksi tavallisuus ei ole ollenkaan ihmeellistä tai saati wau-efektin laukaisevaa? Miksi se ei ole kiinnostava puheenaihe
Tavallisuus ei siis ole huudossa, se ei ole kiinnostavaa eikä se herätä mielenkiintoa. Tavallisuus kuulostaa siis ankealta, josta ei mielellään edes puhuta. Paitsi silloin, kun on saatu viettää kuuma kesä ja kaivataan rutiineja ja tavallista arkea, johon kuuluu juurikin ne tavalliset asiat.
Työyhteisössä tavallinen on parhaillaan erinomaista
Työyhteisössäkään tavallisuus ei ole tavoitteena, eikä se ole asia, mitä varten johdamme ja valmennamme. Peräänkuulutamme huippusuorituksia ja itsensä ylittämistä ja jopa uusia temppuja. Miksi emme joskus kokeilisi tehdä asioita ihan vaan tavallisesti? Miksi se ei olisi tarpeeksi hohdokasta?
Miksi ei voisi olla tyytyväinen tavalliseen päivään, jossa on saanut aikaan ihan tavallisia asioita, tavallisessa tahdissa. Usein perusasioiden äärellä oleminen on kuitenkin se kaikkein tärkein asia.
”Tavallinen tekeminen ja suoriutuminen riittää, kun sen tekee hyvin ja kenties välillä ylittää tavallisuuden, tuunaamalla sitä erinomaiseksi.”
Tavallisten asioiden tekijät ovat työyhteisömme aarteita. He ovat niitä arjen sankareita, jotka tavallisuudellaan pitävät huolta siitä, että perusasiat pyörivät ja rullaavat. Johtamismielessä he saavat varmasti aivan liian vähän tunnustusta ja huomiota, vaikka syytä olisi. He tuovat turvallisuutta ja vakautta työyhteisöömme.
Tavallisuus on elämää – ja se riittää
Tulkoon siis tavallisuus myös työyhteisöihin. Olkoon myös niin, että on todella ok tehdä tavallisia työtehtäviä tavallisille asiakkaille tai johtaa tavallisia ihmisiä, ilman sirkustemppuja.
Me DNA:lla uskomme, että tavallisuus on tärkeä osa elämää. Tavallisuus on hyvä asia, sillä se on toisten huomioimista, hyvää palvelua, kehittymistä, välittämistä, tiimityötä ja iloitsemista - ihan siis tavallisia asioita. Me tavalliset ihmiset riitämme ja meidän tavallinen elämä on arvokas ja tärkeä.