”Parempi rohkeasti metsään kuin arasti p*skaa” ­– Bändi ratkaisee, tuleeko tuutista onnistumisia vai jotain sinne päin

”Hyvä ei synny yksittäisistä onnenkantamoisista vaan pitkäjänteisestä ja tavoitteellisesta tekemisestä. Väitän että tällaisen tekemisen taustalla on kolme tärkeää kokonaisuutta, joita kutsun johtamisen kolmeksi T:ksi – Tiimi, Tarina ja Tekemisen tapa. Ajattelin kirjoittaa kevään aikana näistä kaikista kolmesta, mutta aloitetaan tärkeimmästä, eli tiimistä”, kirjoittaa DNA:n laajakaista ja TV -liiketoiminnan johtaja Jarno Haikonen blogissaan.

Kuvittele itsesi seisomassa lavan läheisyydessä. Lavalla bändi vetää kuumaa funkkia, jonka synnyttämä fiilis uppoaa yleisöön kuin veitsi voihin. Et voi olla ihmettelemättä miten taiturimaisen vaivattomasti bändin jäsenet lavalla soittavat ja miten heidän soitostaan muodostuu svengaava kokonaisuus. Huomaat miettiväsi, että olisipa upeaa olla osa tuollaista porukkaa ja että olisiko mahdollista saada oma tiimini svengaamaan samaan tapaan.

Olen tehnyt koko ikäni musiikkia ja olen usein kokenut tuon tilanteen lavalta käsin. Uskon että bändissä jollain tapaa tiivistyy moni sellainen asia, jota jokaisen hyvän tiimin tulisi tavoitella. Parhaimmillaan bändissä on riittävästi erilaisia rooleja, jotka kaikki pääsevät oikeassa määrin esiin. Tekemistä leimaa yhteistyö, joka perustuu kykyyn kuulla toista ja sovittaa omaa tekemistä muiden tekemisen kanssa. Luottamus ja turvallisuus antavat jokaiselle mahdollisuuden yrittää lavalla kaikkein parastaan. Rima on laitettu riittävän korkealle niin yksittäisen tekijä kuin koko porukan osalta. Kaikkea tätä ympäröi positiivinen tekemisen meininki. Väitänkin että bändi – ei yksittäiset soittavat – ratkaisee sen, tuleeko tuutista inspiroivia onnistumisia vai vaan jotain sinne päin. Bändin vetäjä rooli on saada tämä kaikki tapahtumaan ja sitä kautta bändi svengaamaan niin lavalla kuin työelämässä.

Voimaa erilaisuudesta – mutta soinnin on oltava yhteinen

Hyvä bändi tarvitsee riittävän määrän erilaisia rooleja, jotka pääsevät oikeassa määrin esiin. Bändissä rummut ja basso luovat pohjan, jonka päälle muu komppiryhmä maalaa maiseman, jossa solisti esiintyy. Musiikki ei yksinkertaisesti toimi, jos jokin näistä kulmista puuttuu tai peittyy jatkuvasti toisten alle. Työelämän bändit tuntuvat luonnostaa kasaantuvan niin, että markkinoinnin tyypit soittavat omassa bändissään, myynti omassaan, puhumattakaan IT:n progebändistä jota kumpikaan edellä oleva ei tajua alkuunkaan. Ja vaikka eri rooleja saataisiin samaan pöytään niin jotkut dominoivat keskustelua niin että toisten ääni peittyy. En usko, että näin toimimalla rakennetaan parasta bändiä. Hyvän työelämän bändin rakennus lähtee liikkeelle siitä, että kokonaisuuden näkökulmasta kaikki tarvittavat roolit ovat edustettuina samassa bändissä ja kaikki saavat oman äänensä kuuluviin.

Työelämän bändit tuntuvat luonnostaa kasaantuvan niin, että markkinoinnin tyypit soittavat omassa bändissään, myynti omassaan, puhumattakaan IT:n progebändistä jota kumpikaan edellä oleva ei tajua alkuunkaan.

Erilaisten äänien kuuluminen ei auta, jos näitä ääniä ei saada soimaan yhteen. Yhteisen soinnin tärkein elementti on yhteinen tarina, mutta se on oman kirjoituksen arvoinen aihe. Tiimin näkökulmasta yhteisen soinnin eli yhteistyön taustalla on aito halua saada yhdessä hyvää aikaa. Olen harvemmin törmännyt tilanteisiin, joissa yhteistyöhalua ei löydy. Usein halu vaan peittyy kyvyttömyyteen saada katse pois omasta nuotista ja aidosti avata korvat muille soittajille.

(Blogi jatkuu kuvan jälkeen.)

"Parempi rohkeasti metsään kuin arasti p*skaa"

Työelämän bändissä yhteiseen sointiin tarvitaan kykyä puhua avoimesti, myös vaikeista asioita. Toisaalta tarvitaan myös kykyä kuunnella ilman että provosoituu kuulemastaan. Parhaimmillaan avoin puhe ja kyky kuunnella muodostavat positiivisen kehän: puhutaan avoimesti, kuunnellaan provosoitumatta, ihmiset loistavat, kun heitä kuullaan, tekeminen lomittuu yhteen, musiikki soi. Kehä kääntyy erittäin helposti väärään suuntaan: provosoidutaan siitä mitä joku sanoi, suljetaan korvat, keskitytään omaan nuottiin, jota soitetaan varmuuden vuoksi vähän kovempaa, kaikkia vaivaa tunne, että minua ei kuulla.

Jotta avoimen kuuntelun kehä pyörisi oikeaa suuntaan, tulisi työelämän bändin viettää riittävästi aika harjoituksissa eli keskustellen, kuunnellen ja tätä myötä koko ajan sovittaen tekemistä paremmin yhteen. Tehokas tapa parantaa sointia on tutustua bändiläisiin työroolin ulkopuolella, ihmisinä. Uskon, että bändin vetäjän rooli on täysin keskeinen siinä, millainen keskustelukulttuuri työelämän bändissä vallitsee, ja sitä kautta millä tavalla bändi soi yhteen.

Kun bändin jäsenillä on hyvä ymmärrys omasta roolistaan ja he kokevat, että heitä kuullaan, syntyy luottamusta ja turvallisuutta. Et ole lavalla yksin vaan niin bändin vetäjä kuin toiset soittajat ovat siellä, jotta sinä voit yrittää uskomattominta mitä olet koskaan yrittänyt, ilma että sinun tarvitse pelätä, että homma kaatuu tämän takia. Vanha muusikon viisaus onkin: parempi rohkeasti metsään, kun arasti p*skaa. Kun tiimin tuki on takana, syntyy huippusuorituksia myös työpaikalla.

Rima korkealle, juhlitaan onnistumisia

Hyviä suorituksia ei synny, jos työelämän bändin rimaa ei olla laitettu riittävän korkealle niin yksittäisen tekijä kuin koko porukan osalta. Bändejä päästään harvoin kokoamaan vain tähdistä. Tästä huolimatta kaikkien bändin jäsenten on oltava tehtäviensä tasalla. Jos bändin rumpali ei pysy rytmissä, ei bändistä saa hyvää millään ilveellä. Toisaalta kaikessa tekemisessä on kriittisiä kohtia, joissa ihan ok suoritus ei vaan yksinkertaisesti ole riittävä. Jos laulaja ei yllä biisin tähtikohdan korkeaan C:hen ei biisistä saa hyvää, vaikka kaikki tekeminen olisikin ihan ok.

Väitän että työelämän bändin vetäjän yksi tärkeimmistä rooleista onkin pitää huolta, että tiimissä on riittävä osaaminen jokaisessa kohdassa ja että kriittisin kohtiin löytyy ne suvereenisti hoitavat tyypit. Tämä on pitkäjänteistä työtä, jossa kasvatetaan nykyisten tiimiläisten osaamista uusien haasteiden kautta, pidetään huolta, että käytetään ne muutamat mahdollisuudet uusien ihmisten rekrytointiin mahdollisimman hyvin ja tarvittaessa myös ohjataan ihmisiä toisiin bändeihin, jotka sopivat heidän tilanteeseensa paremmin.

Jos laulaja ei yllä biisin tähtikohdan korkeaan C:hen ei biisistä saa hyvää, vaikka kaikki tekeminen olisikin ihan ok.

Kaiken yllä olevan lisäksi tarvitaan positiivista tekemisen meininkiä. Positiivinen meininki syntyy, kun itse tekemisessä huomioidaan ja juhlistetaan onnistumisia, niin pieniä kuin suuria, niin yksilön kuin koko tiimin tekemiä. Lisäksi soppaan tarvitaan yhteisiä muistoja, jotka syntyvät yhdessä koettujen seikkailujen kautta. Katse pitää olla suunnattuna eteenpäin, jossa nähdään mahdollisuuksia. Positiivinen meininki syntyy, kun tekijät uskovat toisiinsa, eli tarinaan, jota olemme tekemässä sekä tekemisen tapaan. Palataan näihin kahteen jälkimmäiseen kevään aikana.

Avainsanat:

Töitä ja oppimista

Kommentit (2)

Jani Sinimaa
10.02.2021 20:11
Hyvin kirjoitettu.
Rumpali
11.02.2021 08:24
Täyttä asiaa!