”Hyvä ei synny yksittäisistä
onnenkantamoisista vaan pitkäjänteisestä ja tavoitteellisesta
tekemisestä. Väitän että tällaisen tekemisen taustalla on kolme
tärkeää kokonaisuutta, joita kutsun johtamisen kolmeksi T:ksi – Tiimi,
Tarina ja Tekemisen tapa. Ajattelin kirjoittaa kevään aikana näistä
kaikista kolmesta, mutta aloitetaan tärkeimmästä, eli tiimistä”,
kirjoittaa DNA:n laajakaista ja TV -liiketoiminnan johtaja
Jarno Haikonen blogissaan.
Kuvittele itsesi seisomassa lavan läheisyydessä. Lavalla bändi vetää
kuumaa funkkia, jonka synnyttämä fiilis uppoaa yleisöön kuin veitsi
voihin. Et voi olla ihmettelemättä miten taiturimaisen vaivattomasti
bändin jäsenet lavalla soittavat ja miten heidän soitostaan muodostuu
svengaava kokonaisuus. Huomaat miettiväsi, että olisipa upeaa olla osa
tuollaista porukkaa ja että olisiko mahdollista saada oma tiimini
svengaamaan samaan tapaan.
Olen tehnyt koko ikäni musiikkia ja olen usein kokenut tuon tilanteen
lavalta käsin. Uskon että bändissä jollain tapaa tiivistyy moni
sellainen asia, jota jokaisen hyvän tiimin tulisi tavoitella.
Parhaimmillaan bändissä on riittävästi erilaisia
rooleja, jotka kaikki pääsevät oikeassa määrin esiin.
Tekemistä leimaa yhteistyö, joka perustuu kykyyn
kuulla toista ja sovittaa omaa tekemistä muiden tekemisen kanssa.
Luottamus ja turvallisuus antavat jokaiselle
mahdollisuuden yrittää lavalla kaikkein parastaan. Rima on
laitettu riittävän korkealle niin yksittäisen tekijä kuin
koko porukan osalta. Kaikkea tätä ympäröi positiivinen
tekemisen meininki. Väitänkin että bändi – ei yksittäiset
soittavat – ratkaisee sen, tuleeko tuutista inspiroivia onnistumisia
vai vaan jotain sinne päin. Bändin vetäjä rooli on saada tämä kaikki
tapahtumaan ja sitä kautta bändi svengaamaan niin lavalla kuin työelämässä.
Voimaa erilaisuudesta – mutta soinnin on oltava yhteinen
Hyvä bändi tarvitsee riittävän määrän erilaisia rooleja,
jotka pääsevät oikeassa määrin esiin. Bändissä rummut ja
basso luovat pohjan, jonka päälle muu komppiryhmä maalaa maiseman,
jossa solisti esiintyy. Musiikki ei yksinkertaisesti toimi, jos jokin
näistä kulmista puuttuu tai peittyy jatkuvasti toisten alle. Työelämän
bändit tuntuvat luonnostaa kasaantuvan niin, että markkinoinnin tyypit
soittavat omassa bändissään, myynti omassaan, puhumattakaan IT:n
progebändistä jota kumpikaan edellä oleva ei tajua alkuunkaan. Ja
vaikka eri rooleja saataisiin samaan pöytään niin jotkut dominoivat
keskustelua niin että toisten ääni peittyy. En usko, että näin
toimimalla rakennetaan parasta bändiä. Hyvän työelämän bändin rakennus
lähtee liikkeelle siitä, että kokonaisuuden näkökulmasta kaikki
tarvittavat roolit ovat edustettuina samassa bändissä ja kaikki saavat
oman äänensä kuuluviin.
Työelämän bändit tuntuvat luonnostaa kasaantuvan niin, että
markkinoinnin tyypit soittavat omassa bändissään, myynti omassaan,
puhumattakaan IT:n progebändistä jota kumpikaan edellä oleva ei
tajua alkuunkaan.
Erilaisten äänien kuuluminen ei auta, jos näitä ääniä ei saada
soimaan yhteen. Yhteisen soinnin tärkein elementti on yhteinen tarina,
mutta se on oman kirjoituksen arvoinen aihe. Tiimin näkökulmasta
yhteisen soinnin eli yhteistyön taustalla on aito
halua saada yhdessä hyvää aikaa. Olen harvemmin törmännyt
tilanteisiin, joissa yhteistyöhalua ei löydy. Usein halu vaan peittyy
kyvyttömyyteen saada katse pois omasta nuotista ja aidosti avata
korvat muille soittajille.
(Blogi jatkuu kuvan jälkeen.)

"Parempi rohkeasti metsään kuin arasti p*skaa"
Työelämän bändissä yhteiseen sointiin tarvitaan kykyä puhua
avoimesti, myös vaikeista asioita. Toisaalta tarvitaan myös kykyä
kuunnella ilman että provosoituu kuulemastaan. Parhaimmillaan avoin
puhe ja kyky kuunnella muodostavat positiivisen kehän: puhutaan
avoimesti, kuunnellaan provosoitumatta, ihmiset loistavat, kun heitä
kuullaan, tekeminen lomittuu yhteen, musiikki soi. Kehä kääntyy
erittäin helposti väärään suuntaan: provosoidutaan siitä mitä joku
sanoi, suljetaan korvat, keskitytään omaan nuottiin, jota soitetaan
varmuuden vuoksi vähän kovempaa, kaikkia vaivaa tunne, että minua ei kuulla.
Jotta avoimen kuuntelun kehä pyörisi oikeaa suuntaan, tulisi
työelämän bändin viettää riittävästi aika harjoituksissa eli
keskustellen, kuunnellen ja tätä myötä koko ajan sovittaen tekemistä
paremmin yhteen. Tehokas tapa parantaa sointia on tutustua
bändiläisiin työroolin ulkopuolella, ihmisinä. Uskon, että bändin
vetäjän rooli on täysin keskeinen siinä, millainen keskustelukulttuuri
työelämän bändissä vallitsee, ja sitä kautta millä tavalla bändi soi yhteen.
Kun bändin jäsenillä on hyvä ymmärrys omasta roolistaan ja he
kokevat, että heitä kuullaan, syntyy luottamusta ja
turvallisuutta. Et ole lavalla yksin vaan niin bändin vetäjä
kuin toiset soittajat ovat siellä, jotta sinä voit yrittää
uskomattominta mitä olet koskaan yrittänyt, ilma että sinun tarvitse
pelätä, että homma kaatuu tämän takia. Vanha muusikon viisaus onkin:
parempi rohkeasti metsään, kun arasti p*skaa. Kun tiimin tuki on
takana, syntyy huippusuorituksia myös työpaikalla.
Rima korkealle, juhlitaan onnistumisia
Hyviä suorituksia ei synny, jos työelämän bändin rimaa ei
olla laitettu riittävän korkealle niin yksittäisen tekijä
kuin koko porukan osalta. Bändejä päästään harvoin kokoamaan vain
tähdistä. Tästä huolimatta kaikkien bändin jäsenten on oltava
tehtäviensä tasalla. Jos bändin rumpali ei pysy rytmissä, ei bändistä
saa hyvää millään ilveellä. Toisaalta kaikessa tekemisessä on
kriittisiä kohtia, joissa ihan ok suoritus ei vaan yksinkertaisesti
ole riittävä. Jos laulaja ei yllä biisin tähtikohdan korkeaan C:hen ei
biisistä saa hyvää, vaikka kaikki tekeminen olisikin ihan ok.
Väitän että työelämän bändin vetäjän yksi tärkeimmistä rooleista
onkin pitää huolta, että tiimissä on riittävä osaaminen jokaisessa
kohdassa ja että kriittisin kohtiin löytyy ne suvereenisti hoitavat
tyypit. Tämä on pitkäjänteistä työtä, jossa kasvatetaan nykyisten
tiimiläisten osaamista uusien haasteiden kautta, pidetään huolta, että
käytetään ne muutamat mahdollisuudet uusien ihmisten rekrytointiin
mahdollisimman hyvin ja tarvittaessa myös ohjataan ihmisiä toisiin
bändeihin, jotka sopivat heidän tilanteeseensa paremmin.
Jos laulaja ei yllä biisin tähtikohdan korkeaan C:hen ei biisistä
saa hyvää, vaikka kaikki tekeminen olisikin ihan ok.
Kaiken yllä olevan lisäksi tarvitaan positiivista tekemisen
meininkiä. Positiivinen meininki syntyy, kun itse tekemisessä
huomioidaan ja juhlistetaan onnistumisia, niin pieniä kuin suuria,
niin yksilön kuin koko tiimin tekemiä. Lisäksi soppaan tarvitaan
yhteisiä muistoja, jotka syntyvät yhdessä koettujen seikkailujen
kautta. Katse pitää olla suunnattuna eteenpäin, jossa nähdään
mahdollisuuksia. Positiivinen meininki syntyy, kun tekijät uskovat
toisiinsa, eli tarinaan, jota olemme tekemässä sekä tekemisen tapaan.
Palataan näihin kahteen jälkimmäiseen kevään aikana.