Tavallinen arkitodellisuus vetää vielä pidemmän tikun ihmisten arjessa, vaikka virtuaalitodellisuuteen liittyvä hehkutus on käynyt kuumana jo vuosia. Olisiko sosiaalisesta virtuaalitodellisuudesta veturiksi, joka nostaisi VR-lasit massojen nenille?
Taas pätkii puhelinyhteys ja neuvottelukumppani Atlantin toisella puolella toistaa epätoivoisesti säröilevää näkemystään. Muut neljä konferenssipuhelun osallistujaa pitävät mikkinsä vaimennettuina, ja voit vain arvailla, ovatko he kuulolla vai kenties katsomassa kissavideota. Tilanne voisi olla toisenlainen, jos kaikilla osallistujilla olisi VR-lasit päässään ja kokousta pidettäisiin virtuaalisessa neuvottelutilassa. Avatar-hahmojen avulla läsnäolon kokemus olisi vahvempi.
”Virtuaalitodellisuutta hyödyntäviä neuvottelusovelluksia on jo markkinoilla. Jos ne yleistyvät, uskoisin että myös työmatkailu vähenee. Harva nauttii lentelystä ympäri maailman neukkareita tai takkuilevista puhelinkokouksista”, sanoo virtuaalitodellisuuden parissa jo pitkään työskennellyt Anna Rosa Lappalainen Pixelface-yrityksestä.
Lappalainen on urallaan VR:n parissa kiertänyt maailmaa ja osaa kertoa lukuisia esimerkkejä kiinnostavista VR-sovelluksista. Samaan aikaan häntä kuitenkin harmittaa alan jähmeä kehitys.
”Alan seminaareissa huomaa, että olemme keskellä VR-talvea. Sijoittajat eivät jaksa enää innostua ja ensimmäisen aallon yritykset hakevat uusia suuntia. Virtuaalitodellisuuteen liittyy edelleen enemmän lupauksia kuin todellisia läpimurtoja.”
Lappalaisen mukaan yhtenä haasteena on VR-lasien kehitys. Ne ovat toistaiseksi olleet vielä liian kalliita ja kömpelöitä. Nyt markkinoille on tulossa kiinnostavia uutuuksia.
”Esimerkiksi Varjon VR-headset kiinnostaa varmasti yrityksiä. Se on niin tarkka ja edistyksellinen, että soveltuu todella kovan luokan sovelluksiin, kuten vaikka kirurgisten operaatioiden harjoitteluun. Facebookin omistama Oculus taas lanseerasi juuri itsenäisesti toimivat lasit, joiden käyttöön ei tarvita erikseen tietokonetta tai kaapeleita. Se lisännee suuren yleisön kiinnostusta ja monikäyttöisyyttä muutenkin.”
Sosiaalinen VR tuo ihmiset yhteen
Tällä hetkellä eniten odotuksia liittyy virtuaalitodellisuuden käyttöön sosiaalisessa kanssakäynnissä. Siinä missä Mount Everestille voi kiivetä virtuaalisesti lataamalla pelin laitteelle, edellyttää neuvottelu tai vaikka deittailu virtuaalimaailmassa reaaliaikaisuutta. Kokemus on intiimi ja todellinen, kunhan vain virtuaalinen maailma toimii yhtä sulavasti kuin oikea – vailla virheitä Matrixissa. Verkkoyhteyksien kielellä se tarkoittaa nopeutta, kaistaa ja alhaista latenssia.
”Suomessa tilanne verkkojen osalta on todella hyvä. Meillä on laadukkaat verkot ja 5G:n myötä tilanne vain paranee. Toista on esimerkiksi New Yorkissa, jossa väestöä on tiheässä ja lähes yhtä tiheässä myös korkeita pilvenpiirtäjiä”, Lappalainen sanoo.
Hyvä esimerkki sosiaalisen VR:n varaan rakentuvasta uudenlaisesta liiketoiminnasta on juuri New Yorkissa toteutetut virtuaaliset asuntonäytöt. Kun asunnosta kiinnostunut ostaja on itse vaikkapa Arabi-Emiraateissa, voi hän kiertää välittäjän kanssa New Yorkin keskuspuiston laidalla komeilevaa asuntoa virtuaalisesti.
Mansikkapaikka pelillisyyden ja hyötykäytön välimaastossa
Uutta bisnestä virtuaalitodellisuudesta hakevat myös mediat, joiden ansainta perustuu tarinankerrontaan. Siellä Lappalainen uskookin syntyvän tulevaisuudessa paljon kiinnostavia sovelluksia. Liian usein kiinnostavat sisällöt jäävät kuitenkin vain pienen piirin iloksi
Joko sisällöt vaativat toimiakseen erillisen ja käyttäjän kannalta vaivalloisen sovelluksen tai sitten kyse on markkinointijiposta. Liian usein hulppeaa VR-toteutusta pääsee koestamaan vain esimerkiksi messuilla.
”Selainpohjainen VR eli niin sanottu WebVR on yritys tuoda sisältöjä isomman yleisön saataville. Kun vaikkapa somevirrassa kännykän ruudulta saa jo esimakua sisällöstä, voi syntyä into hankkia lasit ja uppoutua sisältöön myöhemmin kotisohvalta käsin”, Lappalainen kertoo.
Lisätyn todellisuuden eli AR:n (Augmented Reality) puolella yksi läpimurto oli Pokémon Go-peli. Se tutustutti massat virtuaalielementeillä höystettyyn kameranäkymään ja sen mahdollisuuksiin. Jotain samanlaista ilmiötä kaipaa Lappalainen myös VR-puolelle:
”Tarvitaan kriittinen massa, jotta VR todella löisi läpi. Uskon, että kultasuoni on jossain pelillisyyden ja hyötykäytön välimaastossa.”
Kuuntele myös podcast –
mitä pitää tietää lisätystä todellisuudesta (AR)?
