Laske ensin kymmeneen

Nuorempana asiat olivat jotenkin selkeämpiä, kun maailman sävyihin ei kuulunut lainkaan harmaata mustan ja valkoisen välille. Sosiaalisen median kirjoittelua tuntuu leimaavan samanlainen nuoruuden ehdottomuus, kun eri asioiden puolesta argumentoidaan kiihkeästi puolesta ja vastaan.

Kaikkea kirjoittelua ei tarvitse ymmärtää, eivätkä kaikki mielipiteet ole samanarvoisia. Jotkut näkemykset ovat pahimmillaan toisia ihmisiä loukkaavia ja halventavia. Toisaalta tällaisia mielipiteitä on ollut aina. Sosiaalisen median huono puoli on vain siinä, että nyt joudumme helpommin niitä kohtaamaan. Myös yritysten rohkeus käydä keskustelua verkossa on ajoittain koetuksella.

Tiukka vastahyökkäys ei ole juuri koskaan paras neuvottelutaktiikka, sillä harva meistä aktivoi kuuloaistinsa silloin, kun toinen alkaa möykätä. Todennäköisempi reagointitapa on siilimäinen suojautuminen tai nopea sivallus takaisin.

Kannattaa myös miettiä, onko omia mielipiteitä ihan pakko tuoda aina esille.

Ystäväni oli hiljattain ulkomailla työmatkalla. Hänen lapsensa rakastavat erilaisia fantasiahahmoja lähes kaikkien lasten tapaan, joten hän kävi Disneyn kaupassa ostamassa lapsille Frozen-vaatteet tuliaiseksi. Kun hän esitteli ostoksia kahdelle kollegalleen, toinen heistä tokaisi “Siis minä en voisi koskaan pukea lasteni päälle tuollaisia!” Niin, ei varmaan osa voisi, mutta oliko asia aivan pakko sanoa ääneen, ja siten pahoittaa toisen mieli?

Toisen satuttaminen sanoilla on kuin pieni annos myrkkyä, joka voi huomaamatta tehdä suurtakin tuhoa. Toisen kehuminen sen sijaan ei ole itseltä pois, vaan se on kuin pankki, joka maksaa maailman parasta korkoa. En tunne ketään, joka ei pitäisi kehuista tai kiitoksista. Sanottuja – eikä oikeastaan nettiin kirjoitettujakaan – sanoja saa vedettyä takaisin.

Yhden asian olen itse pyrkinyt omaksumaan. Aina, kun hermostun tai provosoidun, lasken ensin kymmeneen. Ärsyyntyessä aivoihin vyöryy valtava määrä adrenaliinia, mutta jo 10 sekunnissa pahin aalto on mennyt ohitse.

Ja jos vielä hiukan avartaa mieltään, voi vastakkainasettelusta koitua jotain hyvää ja kumpikin oppia tilanteesta jotain, eikä kummankaan ehdoton totuus ollutkaan niin totta. Toisaalta, voi myös olla, että toinen on edelleen täysi urpo.

Tämä blogikirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 2.12.2016.