Luottamus ja kyky sietää epävarmuutta. Siinä kaksi arvoa, joilla pärjää pitkälle. Suomalaiset ovatkin luottavaista kansaa: luotamme niin poliisiin, naapuriin kuin sähköisiin palveluihinkin. Toisaalta myös noudatamme sääntöjämme tarkasti, ja Suomea on joskus syytetty EU:n turhankin innokkaaksi mallioppilaaksi.
Politiikassa on pitkään puhuttu sääntelyn purkamisesta ja normitalkoista. Istuva hallitus on tehnyt rohkeita avauksia: kauppojen aukioloajat on vapautettu, taksiliikenteen sääntelyä kevennetty ja alkoholilainsäädäntöä ollaan viemässä vapaampaan suuntaan. Hallitusohjelmassa on myös vahva painotus digitalisaation edistämisessä.
Sähköisen viestinnän ja telealan sääntelystä suurin osa tulee EU:sta. Toimivaltaa Brysselissä siis on, mutta valitettavan usein näyttää, että 28 jäsenmaan intressit sovitetaan yhteen etenemällä hitaimman mukaan.
Keski-Euroopassa lankapuhelimella soittaminen, kalliit mobiilidatahinnat ja rajoitettu datakäyttö ovat vielä arkipäivää.
Suomessa taas käytetään mobiilidataa asiakasta kohden eniten maailmassa. Hintatasomme on edullisimpien maiden joukossa, ja rakensimme 4G-verkomme harvaan asutussa maassa koko maan kattaviksi ensimmäisten maiden joukossa.
Laadukkaat, edulliset viestintäpalvelut ja kattavat, nopeat verkot eivät ole syntyneet itsestään. Ne on mahdollistettu viisaalla, pitkäjänteisellä viestintäpolitiikalla, jonka takuumiehenä on Suomessa toiminut Liikenne- ja viestintäministeriö. Taajuudet on Suomessa myönnetty kohtuullisin ehdoin, telealan kilpailu on avattu EU-maiden etujoukossa ja tasapuolisesta kilpailutilanteesta on pidetty huolta.
Kun kilpailu toimii, hinnat ovat edulliset ja palvelut laadukkaat.
Herää kysymys, mitä ongelmaa toimialan tiukalla sääntelyllä tässä kypsässä markkinatilanteessa enää pyritään ratkomaan?
Suurin osa niin kansallisesta kuin EU-tason sääntelystä perustuu tilanteeseen ennen vuosituhannen vaihdetta, jolloin markkinat olivat vielä avaamatta ja tiukemmalle sääntelylle oli tarvetta. Norminpurkuun on siis aito tilaus.
Suomessa niin lainsäätäjät kuin viranomaisetkin ovat käärineet hihansa ja lähteneet tarmokkaasti ajamaan sääntelyn purkamista. Katse kääntyy jälleen Brysselin suuntaan.
Vaikka EU:ssakin on oma norminpurkuun tähtäävä REFIT-ohjelmansa, näkyy tämä tahtotila lähinnä juhlapuheissa. Käytännössä EU-komissio ja monet jäsenmaat yrittävät rakentaa digitaalisia sisämarkkinoita lisäämällä sääntelyä ja siten myös yritysten ja palveluita käyttävien asiakkaiden kustannuksia.
Suomen pitää olla edunvalvonnassaan tiukkana, ettemme anna periksi ja joudu ottamaan etumatkaltamme takapakkia.
Sääntelynpurussa on pohjimmiltaan kyse tasapainosta luottamuksen ja epävarmuudensietokyvyn välillä. Innovaatioita ja investointeja tuskin koskaan on lisätty sääntelemällä. Markkinoihin pitää voida uskaltaa luottaa, kun kilpailu toimii ja käyttäjän palvelukokemus on hyvä.
Tutustu myös DNA:n tuoreeseen lyhytdokumenttisarjaan Hyvä paha digitalisaatio. Siinä toimittajat Ivan Puopolo ja Kristiina Komulainen haastattelevat eri alojen asiantuntijoita tavoitteenaan tuoda digitalisaatio ja sen ilmiöt lähemmäs yritysten ja yksityisten ihmisten arkea.
