Rikkinäinen puhelin on meille kaikille tuttu leikki lapsuudesta - rikkinäinen laturi sen sijaan ei ole leikin asia.
Latauslaitteen rikkoutuessa saattaa halvimman saatavilla olevan mallin hankinta houkutella, mutta se ei välttämättä ole aina paras vaihtoehto. Puhelinlatureissa on eroja niin laadussa kuin turvallisuudessakin. Tiesitkö jo nämä viisi faktaa?
1. Puhelinvalmistajien laturit ovat varma valinta.
Markkinoilla on laaja kirjo useiden valmistajien eri malleihin sopivia USB-latureita. Jos haluat olla varma siitä, että ostat standardien mukaisen ja puhelimeesi sopivan laturin, kannattaa turvautua puhelinvalmistajien omiin malleihin tai muihin merkkilatureihin. Puhelinvalmistajien laitteet kulkevat tiukan seulan läpi ennen päätymistään markkinoille. Niillälatausnopeus on varmasti sama kuin laitteen alkuperäislaturilla.
2. Yhteensopivia tabletin ja puhelimen latureita voi käyttää päittäin.
Yksi yleisimpiä kysymyksiä latureihin liittyen on niiden yhteensopivuus muiden mobiililaitteiden kanssa.
Jos omistat esimerkiksi Applen älypuhelimen ja tabletin, joihin sopii samanlainen laturinpää, voit huoletta käyttää laitteiden latureita päittäin. Laturit ovat toki kotelon sisältä erilaisia ja eri tehoisia, mutta sillä ei ole varsinaista vaikutusta laitteisiisi. Ainoa huomattava ero on latausnopeudessa: puhelin latautuu tabletin laturilla hieman nopeammin ja tabletti puhelimen laturilla hitaammin.
Laturin yhteensopivuus puhelimeesi kannattaa aina tarkistaa uutta laturia ostaessasi, sillä hyvin samannäköisten johtojen silmämääräinen tarkastelu saattaa johtaa harhaan. Latureiden pakkauksissa on tieto siitä, mihin laitteisiin se sopii.
3. Laturin kuumeneminen ei ole merkki viasta.
Sähkölaitteen kuumenemista ei yleisesti pidetä hyvänä asiana, ellei sitten ole kyse saunan kiukaasta.
Syytä huoleen latureiden osalta ei kuitenkaan ole, lämpeneminen latauksen aikana on luonnollista ja oikeastaan pikemminkin merkki siitä, että laite toimii. Laadukkaissa latureissa ovat suojaukset kunnossa ja ne kestävät latauksen aiheuttaman lämmön. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että laturi ja puhelin eivät saa kuumentua niin paljoa, ettei niihin voi koskea kädellä.
4. Halpislatureiden laatu vaihtelee paljon.
Halpisvaihtoehtojen tarjonta laturimarkkinoilla on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana huomattavasti. Tarjonnan kasvaessa myös latureiden laadusta on tullut kirjavampaa.
Halpa ei automaattisesti tarkoita huonoa, mutta ikävä kyllä Suomessakin on viime vuosien aikana jouduttu vetämään laitteita pois markkinoilta niiden turvallisuuspuutteiden vuoksi. Ongelmat piilevät usein kotelon sisällä, jonne kuluttajan on mahdotonta nähdä. Melko pätevä ja helppo vinkki on kokeilla laturin painoa, sillä jos laturi tuntuu kädessä todella kevyeltä ja heppoiselta, se kielii siitä, että laitteessa on saatettu tinkiä hinnan lisäksi myös muualla.
5. Liian vähäiset eristykset ja kotelon palonkestävyys ovat yleisimmät puutteet turvallisuudessa.
Latureiden turvallisuuteen liittyy monia säädöksiä ja standardeja, joita Suomessa valvoo muun muassa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes. Yleisimpiä puutteita USB-latureissa ovat kotelon sisällä olevat liian vähäiset eristykset ja liian pienet etäisyysmitat eri komponenttien välillä. Myös koteloiden palonkestävyydessä on havaittu joidenkin laitteiden kohdalla puutteita. Kotelo ei saa olla muovia, joka voi syttyä palamaan kuumissa lämpötiloissa, vaan se saa ainoastaan sulaa.
Muita satunnaisesti havaittuja puutteita latureiden turvallisuudessa ovat kotelon huono iskunkestävyys tai heikot pistoketulpat, jotka huonossa tapauksessa katkeavat pistokerasian sisälle.
Markkinoilla olevat laturit ovat pääasiassa turvallisia, eikä kuluttajat normaalisti törmää suurempiin ongelmiin latauslaitteidensa kanssa. Rikkinäisten tai selvästi huonolaatuisten latureiden kanssa ei kannata kuitenkaan leikkiä, sillä kyseessä on sähkölaite, jonka viat ja puutteet voivat olla pahimmassa tapauksissa vaarallisia sekä laitteelle että käyttäjälle.
DNA:n tarjonnasta löydät varmuudella sopivat ja turvalliset laturit sekä varavirtalähteet. Tutustu valikoimaamme!
Artikkelia varten on pyydetty asiantuntijakommentit Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesilta.
