Kun Pirjon puhelin alkaa puhua vierasta kieltä tai Paavon näyttö jumittuu väärän painalluksen jälkeen, apu löytyy yhdellä soitolla. Puhelimen päässä on Mika, 55, joka auttaa ikääntyviä vanhempiaan myös työpäivien keskellä. Hänen arkensa kertoo ilmiöstä, jossa ruuhkavuodet eivät lopu lasten kasvamiseen.
Mika Oja on työskennellyt yli 20 vuotta DNA:lla, jossa hän vetää mobiilidata- ja pilvipalvelutiimiä. Työnsä lisäksi hän ratkoo teknologian solmuja myös vapaa-ajallaan, kun vanhemmat Pirjo ja Paavo kaipaavat apua digilaitteiden kanssa.
”Työn kautta teknologiaosaamista on kertynyt aika paljon. Pystyn auttamaan vanhempiani asioissa, joissa heillä ei ole samanlaisia vahvuuksia”, Oja kertoo. Apu ei rajoitu digilaitteisiin. Vanhempiensa luona Mika tarttuu myös pihatöihin, kantaa tavaroita ja tekee raskaampia kotitöitä.
Kuten yhä useampi työikäinen, Mikakin elää nyt ruuhkavuosia uudelleen.
Olemme opettaneet Mikan kävelemään – nyt hän opettaa meille digitaalisuutta.
Pirjon ja Paavon arjessa pikaisen tuen tarvetta kertyy muutaman kerran viikossa. Puhelin antaa vieraskielisen ilmoituksen tai näyttö jumittaa, kun sormi osuu väärään paikkaan. Apu on puhelun päässä.
”Soitan Mikalle ja homma hoituu ilman jonottamista asiakaspalvelunumeroihin. Jos lähdettäisiin johonkin liikkeeseen hakemaan apua, olisi koko päivä pilalla”, toteaa Paavo.T oisinaan Pirjo pohtii, kehtaako Mikaa vaivata niin usein. Rauhallinen Mika vastaa kuitenkin aina, tai viimeistään heti kokouksen jälkeen.
Sukupolvien välillä huolenpidon suunta on hiljalleen vaihtunut.
”Olemme aikoinaan opettaneet Mikan kävelemään, käymään vessassa, syömään ja paljon muuta. Olen iloinen, että saan tavallaan palkaksi tämän kaiken”, sanoo Pirjo.
Pirjon ja Paavon näkökulmasta Mikan työpaikka on poikkeuksellinen, sillä vuosikymmeniä sitten puhelimeen ei voinut vastata työpäivän aikana. "Puhelinta ei saa nykyäänkään aina pitää mukana töissä. On kuitenkin tärkeää, että voi ottaa yhteyttä vaikkapa hätätilanteessa."
Ruuhkavuodet eivät aina lopu lasten kasvamiseen
Mikan tilanne ei ole Suomessa harvinainen, kertoo Väestöliiton ohjelmapäällikkö Anna Kokko, joka johtaa Työsuojelurahaston rahoittamaa Ruuhkavuodet 2 -tutkimus- ja kehittämishanketta.
Hanke selvittää yli 50-vuotiaiden työssäkäyvien arkea, kun työuran rinnalle nousee iäkkäästä vanhemmasta huolehtiminen. DNA on mukana hankkeessa, joka tekee näkyväksi tämän elämänvaiheen vaikutuksia työelämään.
Perinteisesti ruuhkavuodet ovat tarkoittaneet työn ja pienten lasten yhteensovittamista. Ruuhkavuodet 2 -vaiheessa kyse on elämäntilanteesta, jossa hoivan kohteena on ikääntyvä vanhempi.
”Ikääntyvän väestön myötä hoivavastuuta siirtyy työikäisille, joista moni on itse vaativissa työtehtävissä. Akuutteihin tilanteisiin irrottautuminen kesken työpäivän voi olla monissa töissä vaikeaa”, kertoo Kokko.
Mikan työpäivä taipuu elämäntilanteen mukaan, mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys.
”Saan suunnitella missä, miten ja milloin teen töitä. Jos vanhemmat tarvitsevat apua, voin siirtää töitä myöhemmäksi. Ei tarvitse miettiä, sillä työnantaja joustaa joka tilanteessa”, hän kertoo.
Suomessa yhä useampi huolehtii ikääntyvistä vanhemmistaan työn ohella. Mikalle se on luonnollinen jatkumo lapsuudessa saadulle huolenpidolle.
Viiden päivän omaishoitovapaa ei riitä – kyse on jatkuvasta jouston tarpeesta
Vaikka Mikan arki sujuu, monelle iäkkäistä vanhemmista huolehtiminen oman työnteon ohella on haastavaa. Riittämättömyyden tunne on usein läsnä.
”Töissä mietitään vanhempaa, vanhemman luona työasioita. Ihminen pohtii, missä on henkisesti läsnä ja missä fyysisesti. Pitkät välimatkat tekevät tilanteesta erityisen haastavan”, pohtii Kokko.
Suomessa lakisääteinen omaishoitovapaa on viisi palkatonta päivää kalenterivuodessa. Säännöllisesti vanhempiaan tukevalle, kuten Mikalle, määrä on usein liian vähän. Mikan kohdalla DNA:n joustavat työajat ja etätyö ovat tehneet avun antamisesta helpompaa myös työpäivien aikana.
”Olen yllättynyt siitä, kuinka vähän tätä elämänvaihetta on käsitelty työpaikoilla. Tarvitaan avoimuutta – kun näitä asioita käsitellään, niistä tulee osa työpaikkojen arkea ja toimintakulttuuria”, Kokko sanoo.
Kyse ei kuitenkaan ole vain arjen sujuvuudesta.
”Se, että työpaikka turvaa mahdollisuuden yhteensovittaa työtä ja hoivaa järkevällä tavalla, on myös työkyvyn turvaamista. Muuten työntekijän palautuminen ja jaksaminen kärsivät merkittävästi.”
Huolenpidon roolit vaihtuvat, kun työ antaa siihen tilan
Anna Kokko muistuttaa, että hoivaajan tai hoivattavan rooli tulee jossain elämänvaiheessa lähes jokaiselle eteen.
”Tämä on meidän yhteinen asiamme. Myös omia vanhempiaan moni hoitaa suurella sydämellä.”
Mikalle vanhempien auttaminen on luonnollinen jatkumo – ei velvollisuus vaan osa elämää.
”On mahtavaa pystyä auttamaan vanhempia arjen haasteissa. Minusta on huolehdittu lapsesta asti. Nyt on minun vuoroni.”
Pirjo ja Paavo ovat kiitollisia saamastaan tuesta.
”Olemme kiitollisia siitä, miten Mika on jaksanut auttaa meitä näin paljon. Toivomme, että tilanne pysyisi samanlaisena tulevaisuudessakin.”
DNA on Perheystävällisen työpaikan edelläkävijä
Väestöliitto on myöntänyt vuodesta 2018 DNA:lle Perheystävällinen työpaikka -tunnuksen – ja se uusittiin toukokuussa 2026 jälleen. DNA on edelleen ainoa suuryritys Suomessa, jolle tunnus on myönnetty.
Lue lisää DNA:N perheystävällisyydestä.
Artikkeli on toteutettu yhteistyössä Duunitorin kanssa.
