Tuhansia syöksyjä kohti huippuiskua

Maajoukkuealppihiihtäjä Andreas Romar, 26, ei anna periksi loukkaantumisille, mutta tietää, ettei huippusuoritusta tehdä pakottamalla. Pitkän kuntoutumisen jälkeen tähtäimessä ovat Etelä-Korean olympialaiset 2018.

”Nyt ei näytä hyvältä”, totesi Suomen maajoukkueen fysioterapeutti, kun hän säntäsi ilmalaskun tehneen Andreas Romarin luokse Itävallan Hinterreitissa viime helmikuussa. Eikä ihme, sillä Romar oli lentänyt ilmaan ja laskeutunut hypystä alas lähes satasen tuntivauhtia koko kehonsa painolla poikittain polvensa päälle. Radan loppuosan yllättävä harjanne oli jäänyt huomaamatta Romarilta ja valmentajilta.

”Voima, jolla tulin alas, oli niin suuri, ettei polvien kuulukaan kestää sellaista”, Romar toteaa.

Romar kuskattiin Saksan puolelle müncheniläiseen sairaalaan, jossa polvi kuvattiin. Diagnoosi oli tyly: polven eturistiside oli katkennut ja myös kierukka vaurioitunut. Sellaisella polvella ei laskettaisi pitkään aikaan. Romar leikattiin vielä samana iltana, ja kuukausien kuntoutus alkoi samantien.

”Loukkaantuminen otti päähän tosi pahasti. Olin hyvässä laskukunnossa edellisvuoden loukkaantumisen jälkeen, jolloin saman polven eturistiside ja sivuside vammautuivat. En olisi halunnut kokea uudestaan sitä tunnetta, kun kaikki pysähtyy. Uusi loukkaantuminen rysäytti minut jälleen kuin maan alle.”

Miehen on vaikea käsittää epäonneaan, mutta luovuttaminen ei tullut kuuloonkaan. Hänellä on tähtäimessään vain yksi tie. Se on ylöspäin, kohti Etelä-Korean olympialaisia 2018.

Taistelua harmistusta vastaan

Helsinkiläisessä uimahallissa  Andreas Romar pukee vyötärölleen sinisen vesijuoksuvyön ja laskeutuu altaaseen, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Edessä on jälleen yksi vesijuoksutreeni satojen muiden kuntoutusharjoitusten joukossa.

Allaskaakelit ja kloorivesi eivät miestä jaksa enää innostaa, vaan mielessä siintävät italialaiset jäätiköt. Mutta vielä pitää sinnitellä ainakin kolme viikkoa ennen kuin pääsee nauttimaan vauhdin hurmasta.

”Kuntoutus on raskasta. Se on venkslailua, tilanteen ja kunnon katsomista ja testaamista. Välillä polveen sattuu, välillä ei. On vaikeaa ottaa henkisesti rauhallisesti ja tasapainotella treenissä, kun oikeasti haluaisin painaa satasta ja treenata täysillä”, Romar pohtii.

Romar kuitenkin tietää, että jos kuntoutukseen ei panosta, mäkeen on turha haikailla. Jotta saa tehdä sitä, mitä rakastaa, on innostuttava myös vesijuoksusta. Edetessään altaassa Romar miettii laskemisen parhaita puolia: vauhtia, haasteellisuutta, sitä ettei koskaan pysty tekemään toistamiseen tismalleen samanlaista käännöstä.

Hän pohtii laskemiseen liittyvää vapauden tunnetta ja sitä kun onnistuu vauhdin kontrolloimisessa ja suunnan määrittämisessä  --  ja jaksaa jopa viisi tuntia kuntoutusta päivässä, arkena ja viikonloppuna. Vesijuoksun lisäksi mies ui, voimistelee ja nostaa punttia. Polven kunnon parantuessa myös hypyt ja totta kai peruskuntoa parantava treeni ovat tulleet mukaan.

”Tiedän, etten ole syöksylaskijaksi ikäloppu. Parhaimmat jäät ovat vielä edessä, ja ehdin kilpaillakin 10–15 vuotta. Vaikka kuntoutuminen ei ole hauskaa, laskeminen on parasta ja se motivoi saamaan itseni takaisin huippukuosiin.” 

Altaassa Romar turvautuu harmituksen hetkellä mielikuviin mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Pitää muistaa tavoitteet, jotka on asettanut itselleen. Ammattilaisurheilijana hän selättää myös tummat hetket ja motivaatiopulan.

”Kuntoutus niin kuin urheilu ylipäänsä vaatii kärsivällisyyttä. Negatiivisuudella tai pessimismillä ei synny tulosta. Myönteinen asenne omaan tekemiseen on tärkeä.”

Menestys valoi uskoa

Nuoresta iästään huolimatta Andreas Romar on viettänyt suksilla jo 23 vuotta. Lapsuudessa ja nuoruudessa liikunnanopettajavanhemmat kannustivat poikaa kokeilemaan eri lajeja. Teini-iässä oli tehtävä päätös. Alppihiihto vei voiton ainakin jalkapallolta, suunnistukselta, golfilta ja jääkiekolta.

”Laakea Pohjanmaa ei tarjonnut maastoa alppihiihtoon, joten muutin Mustasaaresta 15- vuotiaana Kuusamoon ja menin alppilukioon.”

Romarin kyvyt noteerattiin varhain, ja lukion kolmannesta vuodesta lähtien hän on ollut mukana maajoukkuekuvioissa. Saavutukset puhuivat puolestaan: Vuonna 2011 Romar laski yhdeksänneksi Garmisch-Partenkirchenissä alppihiihdon MM-kisojen superalppiyhdistetyssä. Vuonna 2013 hän oli viides ja neljäs Schladmingissa järjestetyissä MM-syöksylaskussa ja superalppiyhdistetyssä.

”Vuoden 2014 kisat jäivät välistä, sillä minulta murtui kantaluu kauden alussa. Alkukausi 2015 oli rämpimistä, mutta 7. sija MM-kisoissa antoi uskoa siitä, että teen harjoituksissa oikeita asioita.”

Huippusuoritus vaatii kurinalaisuutta

Maallikon silmissä alppihiihtäjän elämässä on glamouria, reissaamista ja treenaamista silmiä hivelevissä maisemissa. Mutta todellisuudessa on harjoittelu pääosin rutiininomaista, täyspäiväistä työtä. Ilman kurinalaisuutta ei pysty huippusuorituksiin treenissä eikä kisoissa. Ja vain huippusuorituksilla tehdä suomalaista syöksyhistoriaa.

”Harjoitukset eivät lopu siihen, että lähden punttisalilta kotiin tai mäestä majapaikkaan. Pitää myös varmistaa, että saan riittävän ravinnon ja levon, jotta olen seuraavissa treeneissä parhaimmillani”, Romar sanoo.

Onko hän joutunut luopumaan jostakin jo vuosia jatkuneen urheilijaelämän vuoksi?

”Toki jostain olen jäänyt paitsi, mutta en koe menettäneeni mitään. Nuorempana kaverit pyörivät mopojen kanssa, minä laskin. Välillä jäävät väliin ystävien valmistujaiset, häät tai synttärit, mutta itse olen tehnyt valintani. Laskeminen on etusijalla elämässäni.”

Aina sää ei ole parhaimmillaan, mutta lajin luonteeseen kuuluu, ettei aina voida odotella kauneinta auringonpaistetta.

”Pahimmalla kelillä on lämmintä, sumuista ja räntää tulee vaakatasossa. Jos olisin silloin kavereiden kanssa laskemassa ja vain pitämässä hauskaa mäessä, viettäisimme tuollaisella ilmalla aikaa after skissä.”

Riskeihin varaudutaan

Syöksylasku ei ole riskitön laji, vaikka turvallisuudesta huolehdittaisiin kuinka tarkasti. Joskus loukkaantunut kollega ei enää palaa kisarinteisiin.

”Vaikka kisoissa olemme verivihollisia, yhdessä reissatessa yhteishenki on loistava. Kollegan loukkaantuminen kirpaisee aina. Jos kisoissa menee paljon porukkaa ulos radalta samassa kohdassa, keskustelemme valmentajan kanssa omasta suunnitelmastamme.

Ennen kilpailuja järjestetään aina radankatselu, ja turvallisuussyistä syöksylaskussa pidetään myös pakolliset harjoitukset 1–3 kertaa ennen varsinaista kilpailua.

”Jos mäki on tuntematon, ilman katselua ja harjoituksia ei tietäisi yhtään, mitä radalla tulee eteen. Onneksi kisoja järjestetään usein vanhoissa klassikkorinteissä.”

Nuorempana Romar katsoi ennen uuden laskupaikan korkkaamista videoita aiemmista kisoista ja opetteli myös niin rinteiden muotoja. Laskiessa on tärkeä hahmottaa, missä kohtaa rataa on menossa, jotta jaksaa painaa täysillä maaliin asti. Radan ulkopuolisia asioita hän ei enää mieti.

”Ensimmäisissä kisoissa ajattelin, että jumankauta miten paljon katsojia, ovatko nuo muurahaiset todella ihmisiä ja onpa siistin näköinen maalialue. Nykyään keskityn pelkkään laskemiseen.”

Kun lasku natsahtaa

Maalissa Andreas Romarin ajatukset vaihtelevat. Kun keho on huippukunnossa ja itse tuntee olleensa nopea, on saatava tietää heti, mitä ajanottokello näyttää.

”Toisaalta maaliintulo on aina helpotus: pääsin alas ja onnistuin. Järkyttävä adrenaliinipiikki on palkinto siitä, että on kestänyt laskua edeltävän jännityksen ja pelonkin.”

Romar sanoo, ettei mikään muu tunne ole vielä ylittänyt onnistuneen laskun jälkeistä huumaa. Jokaista laskua ennen on kuitenkin tiedostettava se, että mäessä voi sattua mitä tahansa.

”Itselle pitää olla rehellinen, mutta samalla pitää keskittyä ja miettiä oikeita asioita. Silloin lasku natsahtaa kohdilleen ja eteneminen on tosi helppoa. Kun laskee, pitää tilan olla paineeton, sillä silloin asiat tapahtuvat kuin automaattisesti.”

Huippusuoritus ei tule sillä, että jännittää ja yliyrittää. Sitä varten on oltava mahdollisimman rento.

”Pitää tehdä niitä oikeita asioita, joita on harjoitellut tuhansia kertoja ja jotka tulevat selkärangasta.”

Seuraavaksi Romar hakee onnistumisen huumaa helmikuussa MM-kisoissa Sveitsissä, jossa hän toivoo olevansa kilpailukunnossa. Päätavoite ovat olympialaiset puolentoistavuoden päässä.

Niissä hän haluaa olla huippuiskussa. Sieltä lähdetään hakemaan mitalia.

Avainsanat:

urheilu alppi Viihde & urheilu