Blogit

Tässä espoolaisessa koulussa älylaitteet ovat renki, eivät isäntä – ja siksi niitä ei ole tarpeen kieltää

Espoolaisessa Lagstads skolassa oppilaita kasvatetaan digilaitteiden kohtuukäyttäjiksi. Erityisopettaja Ann-Marie Knuuttila kertoo, kuinka digitalisoituminen on muuttanut koulujen arkea.

Espoolaisen Lagstads skolan ruokalassa käy kuhina. Ruotsinkielisen yhtenäiskoulun oppilaat rupattelevat keskenään iloisesti, eikä ensi alkuun ole helppo huomata, mikä näyssä on epätavallista.

Jotain kummaa maisemassa kuitenkin on – missään ei näy yhtäkään puhelinta.

– Olemme päättäneet, ettei ruokalassa käytetä kännyköitä, vaan jutellaan. Me aikuiset näytämme oppilaille esimerkkiä, emmekä itsekään näpyttele ruokatunnin aikana, kertoo erityisopettaja Ann-Marie Knuuttila.

Vaikka ruokatunnin tunnelma on kuin suoraan 90-luvulta, ei koulussa ole lähdetty tavoittelemaan digilaitteiden täyskieltoa. Muilla välitunneilla yläkoululaisilla on lupa käyttää kännyköitään.

Knuuttila antaa mielellään esimerkkejä siitä, miksi puhelimilla on hänen mielestään paikka kouluissakin. Muilla luokilla olevien kavereiden kanssa on esimerkiksi helppo sopia välituntitreffit viestitse.

– Yksinäisille oppilaille puhelin taas tarjoaa viihdettä, jos seuraa ei ole. Jos liika häly koulussa ahdistaa, omaan laitteeseen uppoaminen voi rauhoittaa. Vaihtoehtoisesti välitunnilla voi tosin osallistua vaikka taide- tai liikuntatoimintaan.

Lagstads skolan jokaisessa luokassa on punainen kori puhelimille. KUVA: JENNA LEHTONEN

Tekoäly mullisti kotiläksypolitiikan

Oppituntien aikana puhelimet kerätään Lagstads skolassa koreihin. Silloinkin, kun omat laitteet ovat oppilaiden ulottumattomissa, digitaalisuus on läsnä luokkahuoneessa.

Perinteiset liitutaulut ovat vaihtuneet jo vuosikymmen takaperin älytauluihin, joille opettajat heijastavat valmiiksi valmisteltuja materiaaleja. Knuuttila itse ei ole aineenopettaja, mutta kun hän työskentelee erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa, hän voi ohjeistaa opetettaviaan sähköisen luokkahuonealustan kautta.

Sinne opettajat myös lataavat tuntimateriaalinsa ja kirjaavat tiedot kotitehtävistä. Tämä auttaa oppilaita pysymään opetuksesta kärryillä myös poissaolojen aikana.

– Digitaalinen oppiminen on innostavaa ja ennen kaikkea täysin luontaista nuorille. Monista opettajista niin kutsuttu digiloikka tuntui kyllä alkuun turhauttavalta, koska opeteltavia ohjelmia ja laitteita oli niin paljon, hän muistelee.

 

Digitaitojen opettelu on osa jokaista oppiainetta ja jokaisen opettajan vastuulla.

Teknologia kehittyy yhä alati, eikä koulujen digiarki ole vieläkään täysin haasteetonta. Tekoälyn nopea yleistyminen pakotti Lagstads skolan hiljattain muuttamaan läksykäytäntöjään. Luovaa työtä ei tehdä enää laisinkaan kotoa käsin, koska ChatGPT:n tapaiset tuottavuustyökalut ovat tehneet siitä yksinkertaisesti turhan helppoa.

– Opettajat panivat merkille, etteivät tekstit yhtäkkiä enää muistuttaneetkaan oppilaan ulosantia. Nyt kirjoitustehtävät tehdään meillä koulupäivän aikana, Knuuttila kertoo.

Digikasvatus on osa suomalaista opetussuunnitelmaa, ja tekijänoikeuksien, tiedonhaun ja netiketin kaltaisista asioista puhutaan Lagstads skolassakin oppilaiden koko koulutaipaleen ajan.

– Digitaitojen opettelu on osa jokaista oppiainetta ja jokaisen opettajan vastuulla. Lukioon suuntaavien yhdeksäsluokkalaisten on erityisen tärkeää sisäistää plagioinnin vakavuus.

Älytaulujen ansiosta valmiiksi tehtyjä tuntimateriaaleja voi käyttää uudelleen ja uudelleen. KUVA: JENNA LEHTONEN

Koneella vai käsin?

Koulunkäynnin digitalisoituminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö perinteisilläkin tekniikoille ja taidoille olisi yhä kysyntää.

– Esimerkiksi geometrian opiskelussa on todella paljon hyötyä siitä, että kappaleita pääsee kääntelemään ja vääntelemään. Digilaitteita käytettäessä käden ja aivojen yhteys jää uupumaan, Knuuttila pohtii.

Käsin kirjoittaminen on itsestäänselvyys analogisessa maailmassa kasvaneille aikuisille, mutta nykypäivän nuorista se tuntuu Knuuttilan mukaan raskaalta. Silti sitäkin harjoitellaan yhä kouluissa.

Me aikuiset emme voi vaatia lapsilta jotain, mihin emme itsekään pysty.

– Koneella kirjoittaminen on siinä mielessä helpompaa oppilaalle, ettei tekstin muotoon tarvitse keskittyä valtavasti. Sisällön tuottamiseen saadaan vauhtia, kun pyyhekumia ei tarvitse kaivaa esille jokaisen virheen kohdalla. Muotoa voi palata viilaamaan myöhemmin, Knuuttila pohtii.

Luku- ja kirjoitustaitoa mittaavien seulatestien mukaan alati kasvavalla osalla oppilaista on nykypäivänä lukivaikeuksia, mutta Knuuttila itse epäilee tulosten paikkansapitävyyttä.

– Nykyään heikot tulokset voivat johtua puhtaasti harjoituksen puutteesta, koska käsin kirjoitetaan vähemmän. Ongelma on ehkä pikemminkin se, että testimme eivät enää mittaa sitä, mitä haluaisimme, hän sanoo.

– Olemme yhteiskunnan kehityksestä jäljessä, ja meidän pitäisi pohtia, miten näitä asioita tulevaisuudessa mitataan.

Koulukoira Yetti ei juuri ymmärrä digilaitteiden päälle, mutta osallistuu oppilaiden arkeen riemulla. KUVA: JENNA LEHTONEN

Kohtuus kaikessa

Knuuttilan mukaan oppilaiden hyvinvoinnin kannalta kaikkein tärkein digitaito on kuitenkin oppia käyttämään tarjolla olevia välineitä kohtuudella. Lagstads skolassa digilaitteet ovat renki, eivät isäntä.

– Me aikuiset emme voi vaatia lapsilta jotain, mihin emme itsekään pysty – eli elämään kokonaan ilman digilaitteita, hän sanoo ja jatkaa:

– Me olemme suunnitelleet tämän yhteiskunnan ja antaneet nämä välineet nuorille tarjottimella, eikä niitä voi noin vain ottaa pois. Meidän pitää opettaa heitä rajaamaan niiden käyttöä.

Knuuttilan mukaan opettajien on vaikeaa vaikuttaa oppilaiden koulun ulkopuoliseen elämään, mutta vinkkejä puhelimesta irtautumiseen voi silti antaa. Esimerkiksi yötä myöten netissä kukkuvaa nuorta saatetaan kehottaa hankkimaan herätyskello. Tällöin kännykän voi jättää nukkumaan mennessä toiseen huoneeseen.

– Aikuisten esimerkki on tässäkin kaikkein tärkein tekijä. Roolimalleja olisi hyvä olla muuallakin kuin TikTokissa, ja siksi kaikkein tärkeintä olisi varmistaa, että perheet viettäisivät keskenään aikaa myös ilman kännyköitä, Knuuttila toteaa.

Laita puhelin parkkiin ja vietä älyvapaapäivä!

Älylaitteet ovat kiinteä osa arkeamme, ja ne ovat tuoneet mukanaan paljon hyvää. Kaikenikäisten on kuitenkin hyvä ottaa toisinaan myös taukoa digipuuhailusta.

DNA:n sivuilta voit tilata ilmaisen Puhelinparkin, johon laitteet voi jättää ruuduttoman hetken ajaksi. Olisiko tänään koko perheen älyvapaapäivä – päivä ilman älylaitteita?

Lue lisää Puhelinparkista

Avainsanat:

laitteet lapset nuoret koululaiset puheenaiheet hyvinvointi Lapsiperheen arkea

Tuoreimmat artikkelit ja blogit

Blogi
2/2024 Mikko Valtonen

Näin lomailet huoletta - 10 vinkkiä huolettomaan ulkomaanreissuun

Blogi
1/2024 Jussi Tolvanen

Älylaitteet opettavat, mutta myös tuovat haasteita oppimiseen

1/2024 Artikkelien toimitus

Näin saat puhelimen kestämään paremmin pakkasta – 5 niksiä

12/2023 Samu Malmelin

Nopea tarkistuslista hyvään tietoturvaan