Sekka pois

Alppihiihtäjä Joonas Räsäsen, 27, tie Suomen maajoukkueeseen on kulkenut Yhdysvaltojen kautta. Hän tietää, että menestys tulee, kun keskittyy jokapäiväiseen tekemiseen ja nauttii siitä.

Motivaatiobuusti meren takaa

Tahkon Alppikoulun ja entisessä Lahden Urheilukoulussa suoritetun armeijan jälkeen Joonas huomasi, että laskemisesta puuttui jotain tärkeää – ilo. Tekeminen tökki, visio puuttui ja reilu parikymppinen Joonas harkitsi jo kilpauransa päättämistä. Kun kaveri sitten lähti Jenkkeihin opiskelemaan ja laskemaan, Joonas päätti kokeilla jotain uutta ja seurasi vuoden kuluttua perässä. New Mexicossa Yhdysvalloissa mies alkoi opiskella viestintää yliopistossa ja samalla laski mäkeä neljä vuotta stipendin avulla. 

– Jenkeissä sekä opiskelu- että laskumotivaationi kasvoivat hurjasti. Se oli win win -tilanne. Jos arvosanat eivät olisi olleet kohdillaan, ei olisi ollut asiaa mäkeenkään. Tekemiseen tuli vaihtelua, opin paljon myös itsestäni ja itseluottamukseni vahvistui, Joonas kertoo.

Laskemista oli Yhdysvalloissa jopa vähemmän kuin mihin Joonas oli tottunut. Mutta sitten kun hän pääsi mäkeen, mikään ei estänyt miestä ja hän todella keskittyi siihen, mitä oli tekemässä. Motivaatiota kasvatti myös Amerikassa alppihiihtäjien välillä vallinnut yhteisöllisyys, jollaista Joonas ei ollut vielä ennen samalla tapaa kokenut. Koko porukka oli kuin samaa tiimiä, joka voitti ja hävisi yhdessä.

– Se opetti minua arvostamaan kanssakilpailijoitani entistä enemmän. Jos lasku-urani ei olisi Suomessa enää jatkunutkaan, Amerikasta olisi jäänyt käteen paperit yliopistosta ja iso liuta tärkeitä ystäviä. Sain noilta vuosilta kuitenkin jopa enemmän kuin mitä alunperin hain ja tavoitteeni kirkastuivat.

Usko omaan itseen on kaiken avain

Valmistumisen jälkeen Joonas palasi kotimaahan ja takaisin Suomen alppihiihtomaajoukkueeseen. Laskeminen vanhojen kavereiden kanssa, joita ei ollut nähnyt muutamaan vuoteen, tuntui innostavalta ulkomaanvuosien jälkeen.

Silloin syntyi myös #sekkapois-slogan, jota Joonas käyttää hashtagina sosiaalisessa mediassa.

– Päävalmentajamme Janne Haarala usein totesi, että kun saadaan sekka pois, ollaan “alueella” eli lähempänä maailman kärkeä. Slovenialainen huoltomiehemme alkoi sitten viljellä ensin vitsinä sekkapois-slogania, joka tarttui minuunkin, Joonas selittää.

Sekunti kuulostaa vähältä, mutta että laskusta saa sen verran aikaa karsittua, vaatii se määrätietoista ja kovaa harjoittelua, mutta ennen kaikkea myös uskoa itseen. Joonaksen mielestä moni suomalainen urheilija lajista riippumatta on todella hyvä ja taidot riittäisivät vaikka maailman kärkeen. Menestykseen ja sijoituksiin voi kuitenkin vaikuttaa se, ettei itse aina ymmärretä sitä, kuinka hyviä ollaan.

– Moni luottaa itseensä ja taitoihinsa liian vähän. Viime vuoden teemana itsellänikin oli sen ymmärtäminen, että pystyn olemaan yhtä nopea kuin suurin osa maailman huipuista. Kun teen parhaani joka päivä ja lasken hyvin, se lopulta palkitsee, Joonas uskoo.

Joonas tekee sitä, mitä rakastaa

Joonas toteaa, että suunta kohti menestystä lähtee kykyihinsä uskomisen lisäksi perustekemisestä. Vaikka maat vaihtuvat ja ulkopuolisen silmin matkustelu ja kauniit maisemat tuntuvat luksukselta, päivässä on aina samantyyppinen kaava, jota pitää malttaa noudattaa. Alppihiihtäjä elää urheilijan rutinoitua perusarkea, joka sisältää paljon syömistä, treeniä ja lepoa.

Koko ajan pitää treenata, jotta kehittyy. Päivittäin laskijat katsovat videoita omista laskuistaan, joita kuvataan jokaisissa treeneissä. Niiden perusteella sitten yhdessä analysoidaan, mistä käännöksistä voisi vielä nipistää pois kymmenyksiä, jotta saadaan sekka pois.

Joonas toteaa, että ei aina muista arvostaa, miten siistiä on, että saa reissata pitkin maailmaa ja tehdä sitä, mitä rakastaa.

– Kärjistetysti elämäni on aika helppoa. Matkustan hiihtokeskuksesta toiseen, kiertelen keppejä, hengailen kavereiden kanssa ja elän hyvää elämää, Joonas naureskelee.

Vaikka alppihiihtäjän arki kuulostaa houkuttelevalta, huonoja päiviä on ihan samalla lailla kuin missä tahansa muussakin ammatissa. Joonas pyrkii silloin muistamaan, ettei jää arjen rapaan kiinni, vaan jatkaa eteenpäin ja pitää mielessä sen, että laskeminen on etuoikeus, ei itsestäänselvyys. Jokapäiväisestä tekemisestä nauttiminen on yhtä tärkeää kuin kilpailujenkin fiilistely.

– Kilpailut eivät ole se hienoin osa laskemista, vaan koko tämä matka on. Pitää nauttia siitä mitä tekee ja muistaa, että on oikeasti hyvä.

Hyväksi ei tulla satunnaisella tekemisellä. Joonaskin on laskenut jo reilusti yli parikymmentä vuotta. Hän aloitti laskemisen aikanaan Kauniaisten laskettelukeskuksessa tarhaikäisenä yhdessä äitinsä kanssa.

– Kun tarpeeksi teet jotain, sinusta tulee siinä hyvä. Ja se, että uskallat sanoa ääneen, että olet hyvä, on tärkeä juttu. Suomalaiset urheilijat ovat liian vaatimattomia. Se tosin johtuu varmasti siitäkin, ettei Suomessa urheilijoita arvosteta samalla tavalla kuin maailmalla.

Alppihiihto elämäntapana

Maailmalla moni urheilija onkin kuin rocktähti, joka pitää yhteyttä faneihinsa sosiaalisessa mediassa. Joonaskin päivittää aktiivisesti esimerkiksi Instagramia ja Facebookia monen muun urheilijan tavoin ja pitää muun muassa videopäiväkirjaa arjestaan. Nykypäivänä sosiaalinen media on iso osa urheilijan arkea, sillä ihmiset haluavat tietää lisää siitä, miten urheilija elää. 

– Somessa urheilija pystyy markkinoimaan itseään helposti ja pystyy näyttämään itsestään myös sen toisen puolen. Eihän kukaan meistä ole vain alppihiihtäjä, tennispelaaja tai jääkiekkoilija, Joonas miettii. 

Tosin vapaallakin Joonas laskee, usein ystäviensä kanssa yhdessä ja ilman aikatavoitteita. 

Kun aurinko paistaa, pakkasta on muutama aste ja rinteet ovat kovassa kunnossa, on se alppihiihtoa parhaimmillaan.  

– Mäenlasku kavereiden kanssa on yhtä nautinnollista kuin kisaaminen. Kolikolla on aina molemmat puolensa, Joonas toteaa. 

Kausi kestää maaliskuulle, jonka lopussa ovat SM-kisat. Laskea voi Suomessa kuitenkin usein vappuun saakka. Kesällä Joonas ottaa rennosti muutamia viikkoja ja alkaa sitten valmistautua treenaamalla seuraavaan kauteen. Kuntotestien perusteella saadaan selville, mitä osa-alueita pitää parantaa, jotta ensi kaudella pystyy laskemaan vielä kovempaa. 

Vuoden 2018 Olympialaiset mielessä

Ennen kisataukoa tapahtuu vielä paljon. Helmikuussa kolkuttelevat MM-kisat Sveitsissä. Seuraavia suuria tavoitteita ovat Etelä-Korean vuoden 2018 olympialaiset.

– Aion laskea niin hyvin, ettei minun tarvitse miettiä ja jännittää pääsenkö olympialaisiin vai en.

Ja sinne Joonas pääsee paitsi kovalla treenillä, myös vahvalla uskolla itseen ja omaan tekemiseen. Motivaatiota kasvattaa myös se, kun hän palauttaa mieleensä Italian Trentinossa vuonna 2013 voittamansa talviuniversiadin. Myös kaksi vuotta sitten Pohjois-Amerikan Vailissa lasketut MM-kisat ovat hyvässä muistissa. Siellä Joonas oli ainoa suomalaislaskija miesten pujottelussa.

– Vaikka muita suuria voittoja ei ole vielä tullutkaan, jo nuo kisat kertovat, että olen tehnyt asioita oikein. Sillä tiellä aion jatkaa, jokaisesta päivästä nauttien.

Avainsanat:

urheilu alppi Viihde & urheilu