Digilapsi koulutiellä

Tuhannet ekaluokkalaiset ovat juuri aloittaneet opintiensä. Uudelle sukupolvelle oppiminen näyttäytyy älylaitteiden ja netin maailmassa varsin erilaiselta kuin meille vanhemmille sukupolville: koululaiset ovat rajattoman tiedon äärellä. Itse vielä lukioaikoinakin tihrustin mikrofilmejä arkistossa tutkielmaa varten, kun taas nykyään netistä löytyy kaikki. Sekä hyvässä että pahassa.

DNA:n tuoreen tutkimuksen mukaan jo yli puolella ekaluokkalaisista on oma puhelin. Usealla ensimmäinen puhelin saattaa olla älypuhelin. Vanhempien mielestä sopiva ikä aloittaa älypuhelimen käyttö on kahdeksan vuoden ikä. Oma ensimmäinen puhelimeni oli kakkosnelosen kokoinen Ericsson, jossa oli yksirivinen näyttö ja viiden sentin antenni. Sain sen seitsemännellä luokalla. Kauas on tultu niistä ajoista! Tänä vuonna koululaisten suosikkeja ovat olleet edulliset älypuhelimet, kuten Huawei Y330 ja Samsung Galaxy J1. Ne olivat DNA:n myydyimmät puhelimet heinäkuussa.

Miksi lapsi tarvitsee älypuhelimen? Soittamiseen, viestien lähettämiseen, nettiselaamiseen, videoiden katseluun ja pelaamiseen – kuten me aikuisetkin. Puhelin luo turvallisuuden tunnetta sekä lapselle että vanhemmalle, kun toiseen saa yhteyden hädän hetkellä. Koululaistutkimuksestamme kävi ilmi, että YouTube-videoita katsoo älypuhelimellaan lähes päivittäin kaksi kolmesta ala-asteikäisestä.  Varsinaista nettiselailua harrastaa noin puolet. Pelaamiseen puhelinta käyttää kolme neljästä ala-asteikäisestä. Selvää on, että puhelimen käytön myötä luodaan pohjaa tuleville mediataidoille.

Digitalisaatio mahdollistaa uusia oppimisen tapoja – toisaalta digitalisaatioon pitää myös oppia sekä kotona että koulussa.

Digiopetuksen tarjoamat mahdollisuudet on otettu etunenässä käyttöön Vantaalla, jossa kaupunki hankki vastikään opetuskäyttöön 16 000 tablettia. Oppiminen saa uusia ulottuvuuksia, kun esimerkiksi maantietoa voi opetella moniulotteisesti ja interaktiivisesti tabletilla. Näin lapsia opetetaan käyttämään älylaitteita hyödyksi sen sijaan että laitteet olisivat oppitunneilla häiriötekijä.

Entäpä sitten ne digiajan huonot puolet? Liiallinen netinkäyttö, peliriippuvuus, yllätykset puhelinlaskuissa, nettikiusaaminen ja niin edelleen? Kuten kaikessa kasvatuksessa, digilapsi tarvitsee rajoja. Yhteiset pelisäännöt on oltava ja niissä pysyttävä. Operaattorit tarjoavat myös erilaisia estoja ja rajoituksia, joilla voidaan kontrolloida puheaikaa ja estää esimerkiksi maksullisten sovellusten lataaminen.

Esimerkin voimaa ei myöskään sovi unohtaa.

Jos aikuisella on jatkuvasti älyluuri käden jatkeena, niin lapsi voi hyvinkin oppia saman käyttökulttuurin. Meille kaikille iästä huolimatta tekee varmasti välillä hyvää piilottaa älylaitteet kaapin perälle ja nauttia kesän viimeisistä hetkistä vanhanaikaisesti yhdessä.

Vinkkejä ensimmäisen puhelimen käyttöönottoon löytyy DNA:n nettisivuilta.

Avainsanat:

digitalisaatio Blogi