Bluffia, kompromisseja ja kyttäilyä – hiihdon viestitaktiikkaa pimitetään viimeiseen asti

Viimeinen päivä ennen arvokisojen viestihiihtoa. Joukkueet eivät ole vielä ilmoittaneet lopullisia nelikoitaan seuraavan päivään kisaan, kun yhden menestyskandidaatin varmana ankkurina pidetty hiihtäjä testaakin ladulla perinteisen suksia. Toinen urheilija puuttuu paikalta kokonaan. Viestibluffi on alkanut.

Viestihiihto on joukkuepeliä, jonka taktiset ulottuvuudet eivät aina täysin avaudu kotikatsomoissa kisoja jännittäville katsojille. Neljän urheilijan asettaminen oikeaan järjestykseen – kahdelle perinteisen ja kahdelle vapaan hiihtotavan osuudelle – on oma taiteenlajinsa, jossa vastustaja voidaan pyrkiä kampittamaan aikaisessa vaiheessa kisaa tai jättämällä kaikki ankkurien ratkaistavaksi.

Jos käytettävissä olevia vaihtoehtoja on paljon, kisojen aikana valmennuksen saama kuva sen hetkisestä kunnosta ratkaisee rajatapaukset. Joskus asian puntarointi saattaa jatkua hyvinkin pitkään. Takavuosina useissa viesteissä Suomen ankkurina hiihtänyt C Moren asiantuntija Jari Isometsä kertoo lopullisen kisajärjestyksen ratkeavan yleensä vasta pari päivää ennen h-hetkeä.

– Olenpa ollut sellaisessakin viestissä mukana, että on vasta edellisenä iltana päätetty viimeisen hiihtäjän kohtalo. Jos vaihtoehtoina on kaksi tasavahvaa hiihtäjää, niin yleensä silloin kokemus ratkaisee, Isometsä kertoo.

C Moren hiihtoselostaja Antero Mertaranta tunnustaa nykyhiihdon tosiasiat: tällä hetkellä palasiaan pystyy liikuttelemaan lähinnä Norja, sillä monilla muilla mailla riittää mietittävää jopa neljän urheilijan tasapainoisen kokoonpanon löytämisessä.

– Roolittaminen lähtee tietysti siitä, että löydetään parhaat mahdolliset voimat perinteisen ja vapaan osuuksille, mutta toisaalta tiedetään hyvin, että kaikissa maissa Norjaa lukuun ottamatta joudutaan tekemään kompromisseja, Mertaranta sanoo.

Kisojen aikana sairastapaukset voivat sotkea varmojakin valintoja. Esimerkiksi Stina Nilssonin puuttuminen Ruotsin naisten tai Johannes Hösflot Kläbon sairastuminen Norjan miesjoukkuetta rakennettaessa laittaisi ankkurivalinnan täysin uusiksi. Näissä tilanteissa vastustajat joutuvat käyttämään psykologista silmää arvaillessaan uhkaajiensa lopullista järjestystä.

Mikäli joukkueessa on yksikin liikkuva osa, oman hiihtojärjestyksen valinnassa voidaan pyrkiä sumuttamaan vastustajaa. Isometsän mukaan sopivin paikka tähän löytyy aina päivää ennen kisaa järjestettävissä suksitesteissä. Silloin huoltoryhmän ja hiihtäjien on kuitenkin oltava hyvin perillä omasta tekemisestään, ettei vastustajan hämääminen käänny itseä vastaan.

– Joissain arvokisoissa oli kelin puolesta hyvin selvillä, mitkä sukset minulle laitetaan, ja että hiihdän viimeisen vapaan osuuden, mutta hiihtelinkin päivää ennen kisaa perinteisen suksilla.

– Kaikki sanoivat siitä huolimatta, että ankkuri sinä olet kuitenkin, vaikka kuinka täällä perinteistä hiihdät, Isometsä naurahtaa.

Riskit otettava viestissä tarkemmin

Ankkurin tehtävä on selvä: lopullinen tuloksenteko jää aina viimeisen hiihtäjän harteille. Monissa tapauksissa ankkuri on niin määräävässä asemassa, että muiden tehtäväksi jää vain pysyä kilpailijoiden matkassa kolme ensimmäistä etappia.

Jos ankkuriksi ei ole laittaa kansainvälisen tason huippuhiihtäjää, muiden tehtävä korostuu. Silloin viimeiselle viestinviejälle on hankittava mahdollisimman hyvä etumatka. Ratkaisuja voidaan tehdä myös keskimmäisillä osuuksilla. Esimerkiksi Suomen miesten viestissä ykköstykki Iivo Niskanen hiihtää mitä varmimmin kakkososuuden perinteisellä, joten menestystoiveet lepäävät paljon avauspuolikkaan varassa.

– Suomen ankkurit Krista Pärmäkoski naisissa ja Matti Heikkinen miehissä ovat erinomaisia vapaan hiihtäjiä, mutta he eivät ole kuitenkaan sellaisia, jotka pystyisivät hirmueroja imemään kiinni. Sanoisin mieluummin näin, että mitä enemmän Suomi pystyy tekemään eroa perinteisellä, niin sen vahvemmilla olemme, Mertaranta toteaa.

– Jos viestin avaaja pystyy antamaan Iivolle viidenkin sekunnin eron muihin, siitä on iso etu, koska siinä tapauksessa Iivo voi yrittää karkuun muilta, Isometsä lisää.

Aloittajan ensimmäinen tehtävä on kuitenkin pysyä muiden kyydissä. Ratkaisuja tehdään vain, jos niihin on turvallinen mahdollisuus. Tämä korostuu viestihiihdossa, jossa jokainen kilpailija on vastuussa myös muiden menestyksestä.

–Alun laskuosuuksilla seurataan hyvin tarkasti omia ja muiden suksia. Jos jollain suksi luistaa huonommin, niin silloin tietää, että tuossa on minun tilaisuuteni päästä karkuun. Isken nousuun ja teen parin metrin eron laskuun. Ratkaisujen on kuitenkin perustuttava kohtuullisen varmaan tietoon, Isometsä taustoittaa.

– Henkilökohtaisessa kisassa voi illalla miettiä, että eipä se yritys onnistunutkaan, mutta viestihiihdossa ei sellaiseen ole varaa, hän jatkaa.

Avainsanat:

urheilu alppi Viihde & urheilu