The Upright Project arvioi tekoälyn avulla yritystoiminnan vaikutuksia ympäristöön, ihmisiin ja yhteiskuntaan. Toimitusjohtaja Annu Niemisen mukaan teknologiaa käytetään liikaa turhaan hinkkaukseen, kun sillä voisi tehdä oikeasti isoja muutoksia.
Puuromylly. Autokauppa. Lounasravintola. Päiväkoti. Televisioyhtiö.
Nämä kaikki kuluttavat resursseja – oli kyse sitten inhimillisestä pääomasta, metallista tai maakaasusta. Samaan aikaan ne tuottavat erilaisia hyötyjä ympäristölle, ihmisille ja yhteiskunnalle.
Mutta mistä voi tietää, millainen on yrityksen nettovaikutus yhteiskuntaan?
Tässä on sijoittajia mietityttävä tuhannen taalan kysymys, johon suomalainen the Upright Project yrittää tekoälyn avulla vastata. Yhä useamman sijoittajan ja salkunhoitajan täytyy osoittaa sijoitustensa vastuullisuus.
”Mallimme voi esimerkiksi osoittaa, että vastuullisena markkinoitu rahasto ei välttämättä olekaan vastuullinen. Keskitymme nyt palvelemaan etenkin institutionaalisia sijoittajia, mutta myöhemmin haluamme rakentaa tuotteet myös kuluttajille ja työntekijöille”, the Upright Projectin toimitusjohtaja ja perustaja Annu Nieminen sanoo.
Tekoälyn opettajat
The Upright Projectin tekoäly Leena-Leena hakee tietoa ja arvioi, mitä resursseja yritys käyttää ja millaisia sosiaalisia, ympäristöllisiä ja muita vaikutuksia sen lopputuotteilla on. Työntekijät säätävät arvioita ja kouluttavat tekoälyä.
”Ihmisen rooli on vielä äärimmäisen tärkeä, sillä Leena-Leena työskentelee luonnollisen kielentunnistuksen avulla. Se voi esimerkiksi luulla, että Apple valmistaa omenoita sen lisäksi, että se valmistaa tietokoneita ja älypuhelimia. Opetamme tekoälyä koko ajan paremmaksi”, Nieminen sanoo.
Absoluuttisesti laskettavien asioiden lisäksi Leena-Leena hinnoittelee kokonaisarvioonsa abstrakteja asioita, kuten merkitystä ja iloa. Koska esimerkiksi tasa-arvolla ei ole yhtä yksittäistä mittayksikköä, ovat arviot viitteellisiä.
”Esimerkiksi Fazerin Sinisen suklaan nettovaikutuksen arviointi tieteellisen tiedon valossa on iso haaste, mutta toisaalta meillä on paljon tutkimusta siitä, miten suklaa tuo iloa ja mitä ihmisen kokema ilo on”, Nieminen kertoo.
Turha hinkkaus on pois isolta muutokselta
Teknologian vastuullisuutta voi katsoa monelta kantilta. Niitä ovat esimerkiksi pilvipalveluiden aiheuttamat ilmastopäästöt, teknologisten laitteiden käyttämät metallit ja niiden kierrätys sekä se, mihin tekoälyä käytetään.
”Keskustelu teknologian vastuullisuudesta on vielä vähän lapsellista. Toivon, että keskustelu teknologian vastuullisuudesta siirtyisi Onko tekoäly hyvä vai paha -akselilta siihen, miten varmistamme, että teknologiaa käytetään mahdollisimman paljon hyvään”, Nieminen sanoo.
Niemisen mukaan teknologia-alan sokea piste vastuullisuudessa on siinä, mihin resursseja voisi käyttää.
”Kauhistelemme pahoja asioita, mutta emme uhraa ajatustakaan sille, miten valtavasti resursseja käytetään suhteellisesti melko merkityksettömien prosessien hinkkaukseen. Potentiaalia asioiden isoon muutokseen on valtavasti, mutta se hukataan tähän nyherrykseen. Hyvän vastapaino ei ole paha vaan merkityksetön ja turha”, Nieminen sanoo.
Artikkeli on osa DNA Busineksen Teknologia-Suomi 2020 -matkaa. Siinä luotaamme teknologian uusia tuulia artikkeleissa, videoissa ja podcastissa.
Lue myös: 17 teknologiatrendiä vuodelle 2020!
