Automaatio, analytiikka ja robotisaatio ovat tämän päivän hypeä. Niistä puhutaan kaikkialla. Kommenteissa tarjoillaan kilpaa ennusteita, joissa meillä jokaisella on robotti työkaverina. Itsekin olen paljon aprikoinut sitä, millaiset työt korvautuvat robotiikalla ja millaiset säilyvät ihmisillä.
Näissä keskusteluissa keskitytään tyypillisesti hakemaan vastauksia kysymykseen ’mitä’. Mitä tapahtuu, kun automaatio, analytiikan hyödyntäminen ja robotisaatio yleistyvät? Mitä mahdollisuuksia näistä seuraa, entä mitä riskejä on näköpiirissä?
Osallistuin heinäkuussa SuomiAreenalla digiajan talkshow’hun otsikolla Saako olla innoissaan? Vilkkaan keskustelun keskellä pysähdyin, kun Miki Kuusi nosti esiin näkökulman, joka meiltä skenaarioiden maalailuun keskittyviltä teknologiaoptimisteilta usein unohtuu: aika.
Osaamme melko hyvin haarukoida erilaisten kehitystrendien vaikutuksia, mutta muutoksiin kuluvan ajan arvioiminen on todella vaikeaa.
Automaatio, analytiikka ja robotisaatio ovat juuri tällaisia kehitystrendejä. Meillä on melko hyvä käsitys mitä kaikkea ne mahdollistavat. Kehityskulkujen laajamittaiseen toteutumiseen vaikuttavat kuitenkin lukuisat vaikeasti ennakoitavat muuttujat. Tällaisia ovat esimerkiksi yksilön ja yhteisöjen toimintamallit ja kulttuurit sekä yhteiskuntapoliittiset ja makrotaloudelliset asiat.
Mobiilin työn yleistyminen on hyvä analogia tähän. Ajasta ja paikasta riippumattomasta mobiilista työstä alettiin puhua jo 2000-luvun alussa. Operaattorit, laitevalmistajat ja ohjelmistotalot hehkuttivat kilvan uusia mahdollisuuksia tehdä työtä mobiilisti missä ja milloin vain.
Monet muistavat noiden aikojen mainoskuvastoja, joissa ihminen teki työtä kannettavallaan laiturin nokassa sen sijaan, että keskittyisi järvimaiseman kauneuteen. Tai näppäili kalenterikutsua kännykällä purjeveneessään sen sijaan, että ihailisi upeaa auringonlaskua.
Todellisuudessa meni yli kymmenen vuotta ennen kuin nostalgisen mainoskuvaston paikkariippumaton työ oli aidosti mahdollista – tai varsinkaan sujuvaa.
Kehityksen hitaus johtui siitä, että kokonaisuuteen vaikuttavia asioita on niin paljon. Tarvittiin vuosikausia aikaa ja työtä, että verkot, laitteet ja sovellukset saatiin toimimaan yhteen saumattomasti ja luotettavasti. Muistatko esimerkiksi, milloin ison tiedoston lataaminen mobiililaitteella tuli helpoksi, luotettavaksi ja nopeaksi? Aivan: siitä ei ole kovin montaa vuotta.
Kun mobiilista työstä tuli arkitodellisuutta, myös toimintamallit ja työnteon kulttuuri onneksi kehittyivät. Työn ei enää tarvitse sitoa meitä tiettyyn paikkaan tai aikaan, mutta sen ei myöskään tarvitse peittää elämän arvokkaita hetkiä.
Nyt ymmärretään, että mobiilin työn on tarkoitus helpottaa arkea, ei pilata auringonlaskua purjeveneellä tai upeaa hetkeä kesämökin laiturilla.
Olen optimisti ja ajattelen, että kehitys etenee automaation ja robotisaation osalta samaan tapaan. Toisin sanoen, ajan myötä opimme hyödyntämään avautuvia mahdollisuuksia fiksummin kuin osaamme nyt teoriassa edes ajatella.
* * *
Blogi on julkaistu Kauppalehdessä 30.8.2017
