Menetelmä ei korvaa johtajuutta

Pitkän aikavälin muutosohjelmien toteuttamisessa on yksi kultainen sääntö ylitse muiden: pilko strateginen tavoite konkreettisiksi välitavoitteiksi. Nopeammin saavutettavien osakokonaisuuksien avulla kaukana tulevaisuudessa siintävä strateginen tavoite tulee ymmärrettävämmäksi.

Usein näkee – meilläkin – että muutoksia halutaan viedä läpi ohjelmistokehityksestä tutuilla ketterillä malleilla, kuten Agile, SAFe tai Kanban. Niiden nimeen vannotaan, kun haetaan tehokkuutta ja jatkuvasti kehittyvää toimintamallia. Samalla niihinkin liittyy vaara. Ohjaako tekemistä menetelmä vai visio?

Ketterä tekeminen kahden viikon sprinteissä tai toteutukset kolmen kuukauden jaksoissa edistävät haluttua lopputulosta vain, jos niissä tehdään oikeita asioita.

Mikään menetelmä ei nimittäin korvaa johtajuutta. Ennen kaikkea johtajien on sitouduttava syventymään tekemiseen riittävästi ja varaamaan siihen tarpeeksi aikaa. Vain siten he pystyvät ohjaamaan, missä järjestyksessä asioita toteutetaan ja mitä kunkin sprintin aikana tehdään.

Muutosjohtajan tärkeimpiä tehtäviä ovat:

• Suunnan määrittäminen. Johtaja yhdistää eri näkökulmat siten, että perustana ovat sekä liiketoiminta, asiakasarvo että henkilöstötyytyväisyys.
• Tavoitteiden pilkkominen. Käytännön tasolla tarvitaan isojen tavoitteiden pilkkomista osakokonaisuuksiksi. Millaiset pienet asiat ovat tärkeitä, jotta niistä tulee yhdessä iso asia? Jo henkilöstön motivaationkin kannalta on tärkeää, että asioita saadaan valmiiksi jatkuvasti. Pieni kehitys on parempi kuin iso odotus.
• Jatkuva priorisointi. Johtajan pitää kannustaa ihmisiä etsimään vaihtoehtoisia toteutustapoja ja osallistua parhaan toteutustavan valintaan. On kuitenkin oltava selvää, kuka tekee päätöksen tilanteessa, jossa jonkin projektin sisältöjä, resursseja tai aikatauluja pitää säätää, jotta yhteisen edun mukainen välitavoite saavutetaan.

Menetelmäkeskeinen ajattelu ilman riittävän sitoutunutta johtamista johtaa helposti siihen, että ihmiset alkavat tehdä asioita oikein, oikeiden asioiden tekemisen sijasta. Minkään menetelmän käyttö ei itsestään johda maaliin.

Johtaminen ja itseohjautuvuus eivät ole toistensa vastakohtia eivätkä ne ole keskenään ristiriidassa.

Henkilöstöä voi vallan hyvin voimaannuttaa tekemään oikeanlaisia päätöksiä itsenäisesti päivittäisessä työssään ilman, että kehitystiimit jättää viemään projektejaan kukin omaan suuntaansa.

Oman kokemukseni mukaan erilaisia kehitysmenetelmiä kannattaa ajatella viitekehyksinä, joita voi soveltaa hallitusti omaan toimintaan sopiviksi. Hyvä johtaminen voimaannuttaa ja luo edellytyksiä itseohjautuvien tiimien onnistumiselle – menetelmistä riippumatta.

Tutustu myös DNA:n uuteen lyhytdokumenttisarjaan Hyvä paha digitalisaatio. Siinä toimittajat Ivan Puopolo ja Kristiina Komulainen haastattelevat eri alojen asiantuntijoita tavoitteenaan tuoda digitalisaatio ja sen ilmiöt lähemmäs yritysten ja yksityisten ihmisten arkea.

Tämä blogi kirjoitus on julkaistu  Kauppalehdessä 15.2.2017 .