Lapseni, näillä eväillä todennäköisesti menestyt työurallasi

Mitä neuvoja voisin antaa lapsilleni, jos he joskus kysyvät minulta, miten työelämässä pärjää? Heidän työuransa alkaa todennäköisesti vuosien 2025-2030 paikkeilla. Digitaalinen murros on tuossa vaiheessa jo täysin arkipäivää. Iso osa ammateista on muuttunut moneen kertaan, uusia on syntynyt ja vanhoja tippunut pois.

Vaikka maailma muuttuu voimakkaasti koko ajan, olen sitä mieltä että jotkut työelämän vaatimuksista kestävät hyvin aikaa. Pelkästään koulunpenkiltä niitä valmiuksia ei saa. Ainakin itse olen saanut merkittävimmät oppini työelämään ystäviltäni, kollegoiltani ja perheeltäni.

Sain ensimmäisen ison oppitunnin työelämän vaatimuksista kollegaltani lukkotehtaassa, jossa olin kesätöissä 80-luvulla. Äitini minulle evääksi tekemä ruisleipä ei maistunut ja heitin sen roskiin. Kollegani, todella mukava vanhempi mies, suuttui verisesti teostani: “Kuules pojannulikka, kunnioita leipää!”.

Olin aivan ihmeissäni. Miksi toimintani herätti niin voimakkaita tunteita? Tilanne rauhoittui ja juttelimme asiasta. Kollegani oli nuoruudessaan nähnyt paljon puutetta ruuasta, hänestä toimin epäkunnioittavasti. Opin tuolloin, että yhteen asiaan voi olla monia perusteltuja näkökulmia. Emme ole yhdestä puusta veistettyjä.

Tässä pari pointtia, jotka olen itse oppinut matkan varrella ja jotka pyrin lapsilleni välittämään:

• Keskity elämässä niihin asioihin, jotka kiinnostavat ja jotka sopivat omaan arvomaailmaasi. Työelämä, opiskelu ja vapaa-aika tulevat jatkossa sekoittumaan yhä tiiviimmin yhteen. Olemme kaikki ikuisia opiskelijoita, raakileita jotka tietävät jostain jotain, mutta emme mistään kaikkea. Uteliaisuus ja kiinnostus uusia asioita kohtaan kantavat muutoksissakin. Jos osaat kuunnella, opit todennäköisesti joka päivä jotain uutta.
• Älä ole persläpi. Teemme jatkossa yhä enemmän töitä erilaisissa määräaikaisissa virtuaalitiimeissä. Kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten (ja robottien) kanssa on äärimmäisen tärkeää. Kysy itseltäsi: Olenko ihminen, jonka kanssa halutaan tehdä töitä? Kunnioitanko kollegoitani ja pelaanko joukkuepeliä?
• Älä pelkää muutoksia, vaan ole rohkea. Emme saa jämähtää paikallemme, rakastua vanhaan ja tuttuun, ajan kultaamaan toimintamalliin. Uuteen liittyy usein vanhasta luopuminen. Tekniset uudistukset ovat vain pieni osa digimurrosta, isoimmat riskit ja mahdollisuudet ovat meidän korviemme välissä. Virheitä ei kannata pelätä, vaan tehdä niitä ja oppia niistä.
• Tarkastele kokonaisuuksia ja erottele olennainen tieto epäolennaisesta. Tiedon määrä ei tulevaisuudessakaan vähene, päinvastoin. Omat lihaskovalevymme tulevat olemaan yhä kovemmalla käytöllä ja priorisointia on pakko tehdä. Tieto esitetään usein hyvin subjektiivisesti. Opettele kyseenalaistamaan, niin löydät oman näkemyksesi.

Mahtavatko lapseni sitten ottaa neuvoistani vaarin? Toivottavasti he kuuntelevat ne kohteliaasti, mutta sen jälkeen myös kyseenalaistavat pointtini ja katsovat omin silmin tulevaisuuteen. Rakentavat siitä sitten oman näköisensä ja keräävät omat tarinansa. Siitähän uudistumisessa on kyse, ettei oteta kaikkea vanhaa annettuna.

Blogikirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 31.3.2016.