Kokeilukulttuuri ja fail fast -ajattelu ovat pinnalla. Uusia asioita kokeillaan joustavasti, epäonnistuneet kokeilut perataan nopeasti pois, ja jatkoksi tehdään lisää kokeiluja. Perinteisemmissäkin organisaatioissa siirrytään jähmeästä suunnittelukulttuurista ketterään kehitykseen ja nopeasykliseen toimintaan.
Kokeilujen yhtenä tarkoituksena on oppiminen ja opittujen asioiden hyödyntäminen liiketoiminnan kehittämisessä. Jotta toiminta todella tehostuisi, on tärkeää huolehtia siitä, että kokeiluissa mukana olevien yksilöiden ohella myös koko muu organisaatio oppii.
Olen itse kokeilukulttuurin ja ketterän kehityksen vankkumaton kannattaja. Samaan hengenvetoon korostan aina, etteivät kokeilut ja ketteryys tarkoita avointa valtakirjaa sählätä uusia juttuja ilman suunnitelmaa, aikatauluja tai määriteltyä toimintatapaa.
On liiankin houkuttelevaa ajatella, että prosessit ja säännöt kuuluvat menneeseen maailmaan ja aiheuttavat vain turhaa byrokratiaa.
Tämän päivän vaativilla markkinoilla ei pärjätä pelkällä tekemisen innolla. Kovan kilpailun keskellä asiakkaat vaativat hyvää ja tasalaatuista toimintaa: tyytymätöntä asiakasta tuskinpa lohduttaa perustelu, että tällä kertaa kokeilu ei vain onnistunut.
Kokeilukulttuuri vaatii muutoshalua
Ellei todellista muutoshalukkuutta ole, uusien toimintatapojen perustelemiseen ja suunnitteluun kuluu aivan liikaa aikaa. Seurauksena nopeat suunnanmuutokset ovat hankalia tai mahdottomia. Pahimmassa tapauksessa muutosvastarinta johtaa hitauden ohella siiloutuvaan tai pirstaloituvaan toimintaan.
Ensimmäinen ja tärkein asia organisaation ketteröittämisessä ja kokeilukulttuurin luomisessa onkin muutoshalun aikaansaaminen. Tämä vaatii inspirointia, rohkaisemista ja yhteistä ymmärrystä siitä, millaiseen suuntaan markkinat ovat kehittymässä.
Innostuksella päästään liikkeelle, mutta ei maaliin.
Juniorijääkiekkotoiminnassa mukana olevana olen monta kertaa miettinyt, että juniorijoukkueissa on paljon samaa kuin organisaation muutoksen johtamisessa. Halu on kova, mutta aina ei onnistu.
Jääkiekossa treenataan paljon ja opitut asiat pitäisi saada siirrettyä peleihin. Tämä on kaikille selvää. Käytännössä kuitenkin kentällä tapahtuu odottamattomia asioita, eikä treeneissä opittuja taitoja läheskään aina pystytä tosipaikassa käyttämään. Joskus käy jopa niin, että pelitilanteessa unohdetaan kokonaan, mitä oltiin treenattu. Näin käy myös aikuisten maailmassa. Kokeillaan ja opitaan, mutta toiminta ei silti muutu.
Elefanttikin syödään pieninä paloina
Vanha kunnon elefanttisanonta pätee myös kokeilukulttuurin johtamiseen. Treenataan yhtä tai kahta asiaa, siirretään ne tuotantoon ja otetaan seuraava asia työn alle. Olennaista on sisäistää, että muutos ja kokeilu ovat hallittavissa olevia asioita, eikä niiden varjolla voida elää kuin pellossa.
Kokeiluissa toimitaan usein pienimuotoisesti ja käsiohjauksella, mutta kokeilukulttuurin taustalle tarvitaan koneisto, joka toimii systemaattisesti ja laadukkaasti.
Oppiva organisaatio osaa viedä kokeilujen tuomat opit tehokkaasti käytäntöön eli osaksi yrityksen prosesseja. Systemaattisen hallinnan ja prosessien myötä kokeiluissa opitut asiat siirtyvät käytäntöön ja organisaation toiminta tehostuu.
Uskon, että tulevaisuuden voittavia organisaatioita ovat ne, jotka ovat valmiita sekä jatkuvaan muutokseen ja oppimiseen että systemaattiseen työskentelyyn.
Lue lisää ketterästä kokeilukulttuurista sekä parhaillaan käynnissä olevasta #iotnextlevel-haastekisasta osoitteesta dna.fi/iotnextlevel.
