Mikä on ruutuaikasi työviikon aikana? Arkiviikolla vietän viiden päivän aikana noin 50 tuntia ruudun äärellä. Voisitko kuvitella viettäväsi saman ajan ilman nettiä ja puhelinta?
DNA:n syyskuussa teettämän älylaitteiden käyttötutkimuksen mukaan jopa 44 prosenttia suomalaisista kokee käyttävänsä liikaa aikaa älylaitteilla. Puolella vastaajista pisin aika hereillä ilman älylaitteita on ollut alle kuusi tuntia. Vuorokauden tai enemmän ilman laitteita on ollut vain joka viides. Numerot kertovat, kuinka kiinni olemme laitteissamme.
DNA lanseerasi Älyvapaapäivän, jota vietettiin ensimmäistä kertaa 2.10. Mitä sinä teit ylijääneellä ajalla? Vietitkö aikaa läheistesi kanssa, lähditkö metsäkävelylle tai luitko kirjaa?
Älyvapaus onnistui minulta ruskavaelluksella Urho Kekkosen kansallispuistossa. Elämä täysin ilman älylaitetta oli virkistävä kokemus. Päivän ohjelmana oli yksinkertaisesti kävellä, syödä ja nukkua – ilman keskeytyksiä. Kun Teamsin chatti ei kilahtanut, palaveriputki ei korventanut ja lounaan ehti syödä muutenkin kuin näppäimistön päällä hätäisesti, aikaa riitti ihailla maisemia ja olla läsnä.
Miten tuoda sama rauhallisuus ja läsnäolo arkeen?
Yhteistä työ- ja vaelluspäivälle oli vain niskajumi, mutta vaelluksella tarpoessa se tuli rinkan kantamisesta, ei huonosta ergonomiasta tietokoneella. Ihailin kaunista ruskamaisemaa, join vettä tunturipurosta ja olin kiitollinen joka hetkestä puhtaassa ja äänettömässä, virikevapaassa luonnossa.
Nelivuotias osaa elää tässä hetkessä, ihmetellä ja ihastella syksyn värikkäitä lehtiä ja loiskia kuralätäkössä, kuten Maaret Kallio oivallisessa HS-kolumnissaan kuvaa. Työikäiselle tämä ei kuitenkaan ole niin helppoa. Osallistun parhaillaan self leadership -kurssille ja se on osoittautunut mainioksi tavaksi reflektoida omia toimintatapojani ja sitä, mihin asioihin kannattaa huomiota kiinnittää. Suurin oivallus kurssilla onkin ollut fokuskysymysten tekeminen.
Fokuskysymys alkaa termillä miten: miten voin antaa oman panokseni ja miten voin auttaa. Sen sijaan, että kysyn, mitä tapahtuu seuraavaksi, voin kysyä, miten voin olla enemmän läsnä. Kun mieleen juolahtaa kysymys, milloin minusta tulee yhtä hyvä kuin kollegani, voin pohtia, miten autan muita kasvamaan. Näitä oivalluksia jokainen voi hyödyntää työssään – ja se on erityisen kannattavaa nykyisin valloillaan olevassa hybrityömallissa.
Vapaus, vastuu ja luottamus
Hybridityö tarkoittaa monipaikkaista työtä, jota tehdään säännöllisesti niin työpaikalla kuin sen ulkopuolellakin: toiset kotona ja toiset jostakin muualta. Ratkaisevaa on, mitä saadaan aikaiseksi, ei se missä työ tapahtuu tai mihin aikaan. Meillä DNA:lla on vapaus valita itselle sopiva tapa tehdä töitä. Työtä voi tehdä missä ja milloin vain, ellei työtehtävä ole sidottu paikkaan tai aikaan.
Teknologiset edellytykset hybridityölle ovat toimivat yhteydet, modernit laitteet ja tietoturva. Mutta pelkkien teknologisten edellytysten takaaminen ei riitä. DNA:lla hybridityö kulminoituu kolmeen asiaan: vapauteen, vastuuteen ja luottamukseen.
Vapaus tarkoittaa sitä, että työntekijät saavat itse valita missä työskentelevät ilman erillistä ilmoitusta esihenkilölle. Vastuu puolestaan sitä, että jokainen kantaa vastuuta tavoitteistamme sekä tuntee vastuunsa siitä, että työ tulee tehdyksi. Luottamus taas tarkoittaa, että meillä luotetaan ihmiseen ja siihen, että hän kykenee.
Hybridityössä jokainen meistä joutuu johtamaan itseään uudella tavalla, eikä matka toimistolta kotiin rytmitä arkeamme. Pahimmillaan vaihdamme vapaalle siirtymällä yhden näytön ääreltä toiselle. Miten tässä rytäkässä vaihdamme vapaalle tai älyvapaalle?
Ehkä hyvä fokuskysymys itsellemme ja läheisimmillemme olisikin, miten voisin olla enemmän läsnä ajassa eri näyttöjen välissä – ja miten tekisin vaihtelun vuoksi jotain ihan älyvapaata.
Oletko kiinnostunut kuulemaan enemmän hybridityöstä? Klikkaa itsesi tästä ”Tee ja johda tuloksellista hybridityötä” -oppaaseen!
