Pelikasvatus-asiantuntija hehkuttaa Pokémon GO:n hyviä puolia

Suosittu Pokémon Go -mobiilipeli koukuttaa pelaajia ikäluokkaan katsomatta. Mikä neuvoksi, jos lapsen tai nuoren pelaaminen huolestuttaa?

Pelaamisen hyvät puolet

Ilahduttavinta Pokémon GO:ssa on se, että peli kannustaa ihmisiä lähtemään ulos ja liikkumaan. “Vanhemmat ovat vuosikausia vaatineet lapsia ulos pihalle pelikoneiden ääreltä kyhjöttämästä, ja nyt sitä sitten tapahtuu!”, iloitsee Mikko Meriläinen, joka tutkii väitöskirjassaan pelikasvatusta. Monet hyötyliikuntaa aiemmin inhonneet saattavat nyt kävellä kymmeniä kilometrejä Pokémonien perässä.

Peli myös tuo ihmisiä yhteen: on helppoa avata keskustelu, kun näkee, että toinen pelaa samaa peliä. “Olen itse puhunut viimeisen kolmen viikon aikana enemmän tuntemattomien helsinkiläisten kanssa kuin viimeisen 10 vuoden aikana”, Meriläinen kertoo. Pokémon GO myös luo siltoja sukupolvien välille, kun aikuiset ja lapset voivat keskustella keskenään Pokémoneista.

Yleisellä tasolla pelaamisen keskeinen hyötyvaikutus on yksinkertaisesti se, että pelaaminen on hauskaa. Pelaaminen rentouttaa, tuo hyviä kokemuksia ja edistää hyvinvointia. Lisäksi lapset ja nuoret oppivat peleistä englantia. “Nykyään tapaa jo ala-asteikäisiä, joilla saattaa olla monia aikuisiakin huikeampi sanavarasto”, Mikko kertoo.

Pelaamisen mahdolliset haittapuolet 

Pokémon GO:n suurin riski liittyy huomiokyvyn herpaantumiseen. Peliin on helppo uppoutua, joten pelaaja saattaa unohtaa katsoa ympärilleen esimerkiksi tietä ylittäessään. Meriläinen vinkkaa, että varsinkin pienten lasten kanssa kannattaa käydä läpi yleiseen turvallisuuteen liittyviä sääntöjä. Lisäksi yksin liikkuvia lapsia kannattaa ohjeistaa huolehtimaan siitä, ettei akkua reippaasti syövä peli kuluta virtaa täysin loppuun. Tällöin vältetään tilanteet, joissa lapsi ei voikaan tarpeen tullen soittaa vanhemmille.

Tutkija ei usko, että jatkettua todellisuutta hyödyntävä Pokémon GO kuitenkaan hämärtää lapsen tai nuoren todellisuuskäsitystä. Päinvastoin hän on sitä mieltä, että peli saattaa jopa suojata tälläiseltä todellisen ja virtuaalisen maailman sekoittumiselta, sillä pelissä liikutaan ulkona oikeassa maailmassa,   eikä olla uppoutuneena virtuaalimaailmaan tietokoneella tai virtuaalilasien kautta.  Toki lopullisia vaikutuksia on mahdotonta sanoa vielä tässä vaiheessa, kun ilmiö on niin uusi. Meriläinen muistuttaa kuitenkin, että
huoli todellisuudentajun hämärtymisestä pelien seurauksena on useimmiten aiheetonta.

Turvallisuuden kannalta pienten lasten ei tietenkään kannata antaa vaeltaa kovin kauas yksinään - onneksi peliä on kiva pelata yhdessä porukalla. Meriläinen on hirveän iloinen siitä, että Pokémon GO:n aloittamiskynnys on matala. Se on tyypillisiä tietokone- tai konsolipelejä yksinkertaisempi, joten vanhempien on helpompi osallistua pelaamiseen. Yksinkertaisimmillaan vanhemmat voivat lähteä lapsen kanssa kävelylle etsimään Pokémoneja. “Tärkeintä on kiinnittää huomiota siihen, mitä lapsi tekee ja antaa arvoa lapsen kiinnostukselle”, Meriläinen korostaa. Pokémon GO -aiheisia tapahtumia järjestetään paljon, ja niihin perheen kanssa meneminen antaa lapselle mahdollisuuden osallistua paremmin yhteisöön ja jaettuun kokemukseen.

Pokémon Go:ssa voi tehdä pelin sisäisiä ostoja, eli ostaa oikealla rahalla erilaisia tavaroita. Meriläinen muistuttaa, että lapsen kanssa kannattaa käydä läpi, saako ostoja tehdä. Sitten voi tarvittaessa estää puhelimella tehtävät ostot.

Lopuksi Meriläinen muistuttaa kaikkia pelaajia käyttämään maalaisjärkeä. Ihan jokaiseen paikkaan ei ole soveliasta tai turvallista juosta harvinaisen Pokémonin perässä.

Mitä jos lapsi pelaa liikaa?

Pienten lasten kohdalla liiallisen pelaamisen huomaa todella helposti: he ovat ärtyisiä ja levottomia. Siitä tietää, että ainakin tällä kertaa on pelattu riittävästi. Meriläinen kehottaa ottamaan pelaamiseen liittyvät säännöt osaksi perheen muita käytäntöjä, kuten kotiintuloaikoja.

Nyrkkisääntönä pelaamiseen käytetyn tuntimäärän vahtimisen sijaan vanhempien kannattaisi tarkastella laajemmin pelaamisen roolia lapsen tai nuoren elämässä. Saako lapsi iloa vain pelaamisesta? Meneekö pelaaminen yöunien ja koulun edelle? Jos pelaaminen häiritsee muuta elämää, saattaa kyseessä olla jo liiallinen pelaaminen.

Usein runsaskin pelaaminen kertoo kuitenkin vain innostuksesta ja rakkaasta harrastuksesta, mutta joskus liiallinen pelaaminen saattaa liittyä syvemmällä piilevään ongelmaan. Pakopelaaminen tarkoittaa sitä, että lapsi pakenee elämän murheita ja pahaa oloaan peliin. Tällöin ei auta, jos vanhemmat valittavat pelaamisesta, sillä ongelman syy on jossain muualla. Siksi lapsen pelaamiseen kannattaa aina tutustua pintaa syvemmältä.

Lasten innostuksen hyödyntäminen opetuksessa

Meriläinen on itse alunperin koulutukseltaan luokanopettaja, ja onkin kannustanut opettajakavereitaan tutustumaan peliin jo hyvissä ajoin ennen kouluvuoden alkua. Hän myös kehottaa opettajia varautumaan tilanteisiin, joissa oppilas saattaa jäädä ulkopuolelle porukasta, kun kaikki muut pelaavat. Kaikilla lapsilla ei varmasti ole sellaista puhelinta, joka peliä pyörittää.

Peliä on mahdollista hyödyntää monella tapaa myös opetuksessa: voisiko liikuntatunneilla jahdata Pokémoneja, laskea matikantunnilla Pokémon-taisteluiden voiton todennäköisyyksiä tai opetella maantietoa pelin kartan avulla? “Kun lapset ovat nyt kerrankin tosi kiinnostuneita jostakin, hyödynnetään sitä sen sijaan, että pyritään mahdollisimman tehokkaasti liiskaamaan”, Meriläinen toteaa.

Lataa Pokémon GO: AndroidilleiOS:lle

---------

Artikkeliin on haastateltu Mikko Meriläistä, joka tutkii väitöskirjassaan pelikasvatusta. Hän pyrkii selvittämään, millaisin keinoin saataisiin kasvatettua hyvinvoivempia pelaajia, miten vanhempien ei tarvitsisi huolestua pelaamisesta liikaa ja miten pelaajat saisivat nauttia harrastuksestaan ilman, että sitä demonisoidaan. 
Meriläisen kuva: Emilia Lounela

Avainsanat:

pelit Vastuullisuus