Huolto epäonnistui taas? 

Montako kertaa olet kuullut hiihtäjän myöntävän kisan jälkeen, että hän valitsi itse väärät sukset kyseisen päivän kilpailuun? Näin tapahtuu harvoin, vaikka viimeinen sana suksivalinnassa on nimenomaan urheilijalla itsellään.

Maastohiihdon ja ampumahiihdon kisoissa on kuultu vuosien saatossa useitakin avautumisia, joissa urheilija on syyttänyt epäonnistumisestaan valittua kalustoa tai jopa suoraan huoltojoukkoa voitelun epäonnistumisesta.

C Moren hiihtotiimin selostaja Antero Mertaranta ja asiantuntija Jari Isometsä ihmettelevät näitä purkautumisia, sillä huolto on vain yksi palanen onnistuneessa tai epäonnistuneessa suksivalinnassa.

– Jätämme mediassa usein hiihtäjän vastuun liian vähälle huomiolle. Siinä kohtaa toimittajan pitäisi osata kysyä, että no monestako parista valitsit ja miksi päädyit juuri tähän pariin, Mertaranta vihjaa.

– Mediakin sortuu siihen, että jos urheilija sanoo, että hänellä oli huono suksi, niin se käännetään aika usein niin päin, että voitelu on epäonnistunut. Siellä on kuitenkin monta asiaa, joiden takia suksi saattoi olla huono, Isometsä lisää.

Isometsän mukaan onnistunut suksen ja voitelun valinta koostuu neljästä pääkohdasta. Jos siis jokin on mennyt pieleen, vastaus yleensä löytyy tästä nelikosta.

– Se on saattanut silloin johtua siitä, että on ollut huono voitelu, suksessa väärä kuviointi, urheilija on itse valinnut suksensa väärin tai harvinaisempana vaihtoehtona se, että urheilijan kilpapakassa ei yksinkertaisesti ollut sille kelille kansainväliset mittapuut täyttävää suksea, Isometsä listaa.

Hiihtäjät ovat keskenään eri painoisia ja heidän tekniikkansa on erilainen, mikä vaikuttaa oikean suksen valintaan, mutta myös urheilijoiden kyvyssä tuntea kalustonsa on suuria eroja. Nykypäivänä huippumerkeillä on tarjota huippusukset joka kelille, mutta silloinkin urheilijan täytyy osata tehdä valintansa.

– Toiset ovat sellaisia, etteivät osaa päättää. Heillä on kilpailukalustossa 40 paria suksia ja kun on niin paljon mahdollisuuksia, tulee tehtyä helposti myös virheratkaisuja. Taitava urheilija on rakentanut kalustonsa jo valmiiksi sellaiseksi, että virhelyöntien mahdollisuus on pienempi, Isometsä tietää.

Mitä suksista jää sanomatta?

Aina urheilija ei voi kuitenkaan epäonnistumisen hetkellä tuoda julki todellista mielipidettään. Joitain vuosia sitten alppihiihdossa koettiin tilanne, jossa Kalle Palander nosti kissan pöydälle ja antoi Tanja Poutiaiselle suoran neuvon vaihtaa suksimerkkiä. Tämä on erittäin arka aihe, sillä jokaisella lajinsa huipulla on arvokkaat sopimukset välinevalmistajien kanssa, ja harva uskaltaa lähteä puremaan ruokkivaa kättä.

– On tietenkin selvää, että kun he toisaalta tuulettelevat palkintopallilla suksiensa kanssa, niin kääntäen he eivät voi lähteä niitä julkisesti katkomaan, kun kisa on mennyt pieleen, Mertaranta myöntää.

Isometsä muistaa olleensa myös hyvin tarkka siitä, mitä sanoi omista suksistaan julkisuuteen.

– Yleensä minä ainakin sanoin, että valitsin itse sukseni väärin. Eihän niin voi sanoa, että minulla ei ollut tälle kelille oikeita suksia, koska sehän olisi ollut piikki suksitehtaan suuntaan, hän toteaa.

– He taas ajattelevat myyntilukujaan ja ovat hyvää hyvyyttään antaneet minulle kaluston ja vieläpä maksavat siitä, että hiihdän heidän suksillaan, Isometsä jatkaa.

Vaikka suksitehtaat ovat pääasiassa varsin tasapuolisia hiihtäjiä kohtaan, poikkeuksiakin löytyy. Joillekin maailmantähdille uutuudet annetaan ensimmäisenä kokeiltavaksi.

– Voide- ja suksivalmistajat haluavat antaa parhaat mahdolliset välineet kaikille, koska he saavat siitä joka tapauksessa hyvää markkinointia, voitti kisan sitten suomalainen, norjalainen tai venäläinen, Isometsä näkee.

– Kyllä suksifirmat palvelevat urheilijoita kohtuullisen tasapuolisesti, mutta totta kai ykkösurheilijat saavat uutuudet ensimmäisinä. Ne annetaan heille testattavaksi, että ovatko ne hyviä ja kannattaako niitä valmistaa.

---

Hoida oma talviurheiluvarustuksesi kuntoon DNA SportMix -paketilla.

Avainsanat:

urheilu alppi