Miksi väliaikalähtö on yhä kisojen aatelia?

Kuusikosta matkaa väliaikapisteelle on vielä sata metriä, mutta kello käy armotta. Kilpailija on pistänyt metsälenkillä pökköä pesään siihen malliin, että kisan ratkaisuhetket alkavat olla käsillä. Hiihdon väliaikalähdöt ovat yhä urheilukansan suosikkeja, mutta mihin hankalana seurattavana pidetyn kilpailumuodon suosio perustuu?

Helmikuun talviolympialaisissa hiihdetään tällä kertaa väliaikalähtöinä naisten 10 ja miesten 15 kilometrin kilpailut. Moni on kaivannut kelloa vastaan taistelemista pitkille matkoille, joista varsinkin miesten 50 kilometriä on luonteeltaan täysin erilainen, jos se hiihdetään yhteislähdön sijaan väliaikalähtönä.

C Moren hiihtoselostaja Antero Mertaranta tietää syyn.

– Siinä yhdistyvät kaikki ominaisuudet, joita minun mielestäni huippu-urheilu kaipaa, Mertaranta sanoo.

– Vaikka muutkin kilpailumuodot ovat kovia, niin väliaikalähtö on niistä ainoa, jossa urheilijat kamppailevat niin itseään, toisiaan kuin kelloa vastaan sekä joutuvat miettimään samalla taktisia kuvioita, hän lisää.

Mertaranta kertoo itse seuraavansa selostamossa kisoja yhä sekuntikello kädessä, vaikka nykyaikaiset tulospalvelut tarjoavatkin paljon tietoa kisan kulusta reaaliaikaisesti.

– Se antaa mahdollisuuden leventää tv-kuvan tuomaa käsitystä. Hiihdossa pystyy esimerkiksi jostain maaston kohdista ottamaan aikaa ja sitä kautta löytämään pieniä nyansseja kilpailun sisältä, Mertaranta selvittää.

Onko isosta lähtönumerosta hyötyä?

Klassinen kuva hiihtovalmentajasta juoksemassa urheilijan vieressä yrittäen huutaa tälle väliaikoja lehmänkellon kalkattaessa, on piirtynyt vuosikymmenten aikana hiihtojännäreiden mieliin. C Moren asiantuntija Jari Isometsä kuitenkin ampuu alas käsityksen, että hiihtäjä rytmittäisi vauhtiaan ennen kaikkea kuulemiensa aikojen mukaan.

– Yleisö saattaa painottaa väliaikoja vähän liikaakin. He ajattelevat, että kun urheilija kuulee väliajan, niin nyt se varmasti kiristää tahtia. Todellisuudessa siellä mennään niin kovaa, ettei siinä paljoa ole varaa kiristää, Isometsä avaa tunteita ladulta.

– Totta kai väliaikoja kuunnellaan ja niiden mukaan voi pelata, jos on reserviä, jolla pelata. Mutta jos lähdetään taistelemaan hyvistä sijoituksista, niin ei siinä voi ajatella, että minäpäs lähden tässä hiljaa liikkeelle ja kuuntelen noita väliaikoja. Silloin olet jo hävinnyt sen kisan, Isometsä linjaa.

Myöskään lähtönumerolla ei ole Isometsän mukaan niin suurta merkitystä kilpailun edetessä, vaikka etujoukossa hiihtävät joutuvat tekemään työtä yksin ja suuremmalla numerolla kisaavat tietävät aina heti oman vauhtinsa muihin verrattuna.

– Tietysti viimeisellä kilometrillä on hyötyä isosta lähtönumerosta, jos on muutaman sekunnin sisällä lähimmästä kilpailijasta. Jos joku huutaa, että olet kymmenen sekuntia jäljessä, niin se on jo liian paljon. Silloin ei lähtöpaikasta ole enää hyötyä, Isometsä toteaa.

Tieto omasta vauhdista oltava mieleen ohjelmoituna

Väliaikalähtöjä pitää oppia hiihtämään. Niissä urheilija tekee matkaa pääasiassa yksin ja on itse täysin vastuussa voimiensa jakamisesta. Takaa-ajossa ja yhteislähdöissä edessä näkyvä selkä on suora mittari. Väliaikalähdöissä selät ovat vain kuvitteellisia.

– Yhteislähtökisoissa kyttäilyt, peesailut ja sauvarikot vaikuttavat hyvin olennaisesti lopputulokseen. Väliaikalähdöissä liikkuvia osia on vähemmän ja se on siksi kaikista reilun kilpailumuoto, Isometsä näkee.

– Yhteislähtökisoissa on urheilijoita, jotka eivät kuuna päivänä lähtisi vetämään joukkoa, vaan satsaavat kaiken loppukiriin. Miesten 50 kilometrillä tämä korostuu, sillä viimeisillä kilometreillä voittotaistelussa voi olla mukana vielä kymmeniä urheilijoita, Mertaranta huomauttaa.

Kuinka voimat sitten jaetaan oikein? Isometsän mukaan henkinen valmistautuminen kilpailuun on kaikki kaikessa.

– Tieto omasta vauhdista ja päivän kunnosta pitää olla urheilijalla itsellään ennen ensimmäistä väliaikaa. Matkaan ei voi lähteä niin, että kuunnellaan ensimmäisellä väliaikapisteellä, onko hiihtänyt oikeaa vauhtia.

– Liian kovat lähtövauhdit johtuvat monesti siitä, että on vähän ylilatautunut kisaan – varsinkin, jos on ollut se ajatus, että tämä matka tässä on se minun kisani. Jos aiot voittaa kisan, niin silloin täytyykin lähteä kovaa, mutta jos kunto ei edellytä sitä, niin silloin tulee monesti tehtyä virheitä, Isometsä taustoittaa.

Mertaranta muistaa hyvin viime talven Lahden MM-kisojen 15 kilometrin kisan, jossa Iivo Niskanen repäisi matkalla yli puolen minuutin keulan toisena hiihtäneeseen Norjan Martin Johnsrud Sundbyhyn. Tällaisia yllätyksiä ei letkassa hiihtäen monesti tule.

– Nämä asiat tuntuvat aivan mystisiltä, koska sitä ajattelee, että onko tämä edes mahdollista. Väliaikalähtökisa tarjoaa juuri näitä hetkiä, Mertaranta sanoo.

---

Parhaat varusteet talviurheiluun saat DNA SportMix -paketista. Avaa ruuduillesi talviurheilun kattavin tarjonta!

Avainsanat:

urheilu alppi Viihde & urheilu