"Rinteessä on sikahyvä meininki"

Suomen maajoukkueeseen valittu 16-vuotias slopestyle skiing -tulokas Anni Kärävä asuu Ranskassa, harjoittelee intohimoisesti ja taiteilee koulun ja urheilun välillä.

Rohkeutta kokemuksen myötä

Pari liukua suksilla pitkien reilien eli kaiteiden päältä, ponnistus hyppyriltä ilmaan noin kahteenkymmeneen metriin, kaksi kertaa ilmassa ympäri, lasku seuraavalle hyppyrille josta ponnistus ja pyörähdys ilmassa toiseen suuntaan, välissä reili, laskeminen takaperin seuraavalle hyppyrille. Siinä esimerkkejä slopestyle skiing -kisaradasta. Yhden laskun eli runin aikana tehdään kolmesta kymmeneen temppua, joiden tarkoituksena on saada yhdistettyä mahdollisimman vaikeat hypyt vaikeisiin liukuihin reileillä. Tuomarit arvostelevat pistein muun muassa hypyn korkeuden, temppujen vaikeustason ja laskun kokonaisuuden eli flow'n.

- Olen parempi hypyissä kuin reileissä, koska olen harjoitellut niitä enemmän. Ajattelin joskus, että hyppyjä olisi tärkeämpää treenata, kun ollaan ilmassa ja vauhti on kovempi, mutta olen huomannut, että kannattaisi harjoitella myös reilejä, kertoo pirteä laskijalupaus Anni Kärävä.

Anni luettelee temppuja: niitä tehdään neljään eri suuntaan eli takaperin oikealle ja vasemmalle, etuperin oikealle ja vasemmalle, niitä on korkkeja, kolmosia, vitosia, seiskoja... Voisi luulla, että noin vauhdikkaaseen lajiin hakeutuvat vain rämäpäät. Yllättäen Anni ei tunnusta lainkaan olevan sellainen.

-En ole kovin rohkea! Mietin aina tarkkaan, mitä teen. Tulen rohkeammaksi pikku hiljaa, kun tulee kokemusta, hän tunnustaa.

Pelkoa hän ei sentään tunne, mutta jännitys on tavallista.

-Aina vähän jännittää, varsinkin kun parkit ovat erilaisia. Ja kyllä tuttukin parkki jännittää. Tähän mennessä ei ole kuitenkaan tapahtunut mitään vakavampaa, joskus on vähän vääntynyt kyynärpää tai polvi.

Suksille jo kolmivuotiaana

Alunperin slopestyle skiing ei ollut Annille mitenkään itsestään selvä valinta. Suomessa asuessaan hän ei käynyt laskemassa usein, vaikka rinne tulikin tutuksi jo varhain.

-Aloitin laskettelun Suomessa 3-vuotiaana isäni opastuksella, joka on entinen kumparelaskija. 6-vuotiaana vaihdoin snoukkaamiseen, mutta 12-vuotiaana kyllästyin lumilautailuun ja vaihdoin takaisin suksiin.

Innostus freestyleen heräsi vasta Ranskassa, jonne Kärävän perhe oli muuttanut isän työn perässä Annin ollessa 8-vuotias. Ranskassa hän löysi ison tyttöporukan, jonka mukana hän kävi pari kertaa laskemassa.

-Valmentajat opettivat hyppäämään ja ponnistamaan, ja huomasin, että se oli sikakivaa. Silloin innostuin freestylestä, koska siinä riittää aina opittavaa, eikä vaan mennä rinnettä ylös ja alas.

Elämä on muutakin kuin laskemista

Ranskassa Anni edustaa seuraa nimeltä Club des Sports La Cluzak. Harjoitusolosuhteet ovat suotuisat, sillä rinteeseen on vain puolen tunnin ajomatka, ja Alppien tuntumassa myös sääolosuhteet ovat paremmat kuin Suomessa – mikä ei aina ole vain hyvä asia.

-Ranskassa on enemmän aurinkoa ja kotirinteellä tuulee harvoin. Täällä tottuu ehkä vähän liiankin hyvään keliin, kun taas Suomessa lasketaan useammin huonommassa säässä.

Anni käy laskemassa päivisin, ellei tarvitse olla koulussa koko päivää - koulu nimittäin loppuu puoli viisi eli samaan aikaan kuin rinteet menevät kiinni. Opettajat ovat olleet joustavia, jotta Anni on pystynyt yhdistämään koulun ja urheilemisen. Kun Anni oli syksyllä kolme viikkoa leirillä, hän sai opettajilta sähköpostitse tehtäviä ja kokeita, joita hän teki aina kun pystyi.

-Koulujuttuja pitää organisoida. Yleensä teen läksyjä välipäivinä tai iltaisin, mutta joskus kun tulee rinteestä tosi väsyneenä, ei jaksa keskittyä enää koulutehtäviin.

Haasteita koulunkäynnille tuo etenkin reissaaminen, jota on tällä kaudella ollut enemmän. Kisoja on ollut jo muun muassa Itävallassa, Sveitsissä ja Italiassa.

-Tähän mennessä on sujunut hyvin, mutta kevät näyttää, miten koulunkäynti onnistuu. Onneksi Ranskasta on lyhemmät matkat matkustaa Euroopassa, vaikka on lentäminen silti välillä raskasta.

Anni haluaa kuitenkin pärjätä koulussa. Suomessa hän olisi nyt lukion ensimmäisellä. Ranskassa hänen koulunsa loppuu puolentoista vuoden päästä.

-Haluan, että minulla on muutakin elämää kuin laskeminen. Koulun jälkeen aion panostaa laskemiseen entistä enemmän, mutta aion myös hakea yliopistoon tai jonnekin muualle opiskelemaan.

Ajatukset pois laskemisesta hän saa myös kavereiden ja ratsastamisen avulla.

-Lepopäivinä olen normaali 16-vuotias teinityttö, näen kavereita kaupungilla ja shoppaamme. Se on ihan kivaa, koska Ranskan joukkueessa on vaan poikia, Anni nauraa.

Motivaatio lähtee omasta halusta onnistua

Myös valmennuksessa on eroja Suomen ja Ranskan välillä. Suomessa valmentaminen on ammattimaisempaa.

-Suomessa on monipuolisempi fyysinen ja mentaalinen valmennus, kun taas Ranskassa valmentaja kertoo mitä tehdään ja keskittyy tekniikkaan. Suomessa keskitytään muuhunkin kuin mitä hyppyrillä tehdään, katsotaan vähän pidemmälle urheilijan elämää.

Vaikka laji vaikuttaa rennolta ja laskiessa usein kuunnellaan musiikkia, hyppiminen on rankkaa puuhaa. Siksi kuivaharjoittelukaudella kesäisin laskijat treenaavat lihasvoimaa kautta varten. Suomessa maajoukkueelle on laadittu harjoitusohjelma, johon kuuluu fysiikkaharjoituksia kaksi kertaa päivässä, sisältäen myös hyppy- ja akrobatiaharjoituksia. Freestylehiihdon päävalmentaja Janne Lahtela on sanonut, että perusta kauden huippusuorituksille luodaan arkisella, tasaisen tappavalla työllä.  

-Olen harjoitellut nyt omatoimisesti, mutta ensi kesänä pyrin tulemaan Suomeen treenaamaan. Tarvitsen lisää voimaa ponnistuksiin ja siihen, että pystyn ottamaan hypyt alas joustavammin. Se vähentää loukkaantumisia.

Lajin kattojärjestön Ski Sport Finlandin "The winning attitude" -voittaja-asennetta ei ole tarvinnut Annille erikseen paukuttaa. Määrätietoinen nuori nainen osaa suhtautua laskemiseen ja kisaamiseen erittäin kypsästi, sekä myös "ilon kautta".

-Kisoissa on sikahyvä meininki, kun kaikki kannustavat ja haluavat, että toisetkin onnistuvat. Lähden aina kisaamaan hyvällä fiiliksellä, vaikka juuri ennen kisasuoritusta jännittääkin. Kun yleensä kuuntelen laskiessa musiikkia, juuri ennen kisalaskua eristäydyn ja mietin asiat läpi.

Lähtiessä valmentaja sanoo vielä tsempit, ja jo rinteessä jännitys laukeaa. Jos suoritus on mennyt hyvin, fiilis on väkisinkin hyvä tietäessään, että takana on paljon töitä ja paineita.

-Onnistumiset kasvattavat itseluottamusta. Huonon suorituksen jälkeen tietenkin harmittaa, mutta jos ei harmittaisi yhtään, niin sittenhän ei välittäisi. Pitää olla halua ja nälkää onnistua ensi kerralla paremmin.

Anni ei ole vielä kunnolla ehtinyt turvautua suomalaiseen mentaalivalmennukseen, vaan hän on pohtinut asioita itsekseen. Lisäksi hän on saanut aiemmin life coachinakin toimineelta äidiltään vinkkejä.

-Pikku virheet pitää vaan hyväksyä ja sitten mennä eteenpäin. Elämä jatkuu.

Myös Annin iso- ja pikkuveli harrastavat freestyleä. Äiti, isä ja veljet seuraavat tiiviisti Annin uraa ja ovat hengessä mukana.

-Laskeminen on usein esillä iltaruokakeskusteluissa, mutta se on kannustavaa. Jos heiltä tulisi paineita, ottaisin asian kyllä esiin. Lasken itselleni, en kenellekään muulle, Anni napauttaa.

Tähtäimessä olympialaiset 2018

Slopestyle skiing valittiin olympialajiksi ensi kertaa vuoden 2014 Sotšin olympialaisiin. Annin tavoitteena on päästä seuraaviin olympialaisiin kahden vuoden päästä, jotka pidetään Etelä-Koreassa. Viime kaudella Anni osallistui nuorten olympialaisiin Lillehammerissa ja tuli hienosti viidennelle sijalle.

-Lähitavoitteena on onnistua tällä kaudella maailmancupeissa tasaisesti niin, että saan paikan olympialaisiin. Tarkka tavoite on päästä cupissa kahdenkymmenen parhaan joukkoon.

Kausi alkoi Annilla hyvin Sveitsissä joulukuun alussa, jossa hän oli lopputuloksissa neljäs.

Esikuvia Annilla ei ole. Hän sanoo kunnioittavansa kaikkia laskijoita, sillä kaikilla on oma tyylinsä.

-Kaksi ihmistä ei tee hyppyä samalla tavalla. Esimerkiksi grabit tekevät niistä erilaisia, sekä laskijan olemus.

Grabit ovat otteita laudasta tempun aikana, joita voi varioida monin tavoin. Anni ei osaa määritellä, millainen tyyli hänellä itsellään on.

-Kun laskee vaan siten, mikä itsestä tuntuu hyvältä, tyyli tulee automaattisesti, hän arvelee.

Pyydettäessä vielä kiteyttämään, mikä lajissa on parasta, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä.

-Kaikki! Lajissa on hyvä henki, saa ulkoilla, kisoissa on sosiaalinen meininki ja laji on monipuolinen. Juuri nyt en halua tehdä mitään muuta. Tämä on lempijuttuni maailmassa, intohimoni.

 

Photo: La Clusaz Club des Sports

Avainsanat:

alppi Viihde & urheilu