”I want 6G”, viestitti Donald Trump helmikuussa vuonna 2019. Vain muutamaa päivää myöhemmin Mika Rantakokko oli mukana kasaamassa messuosastoa Mobile World Congressiin Barcelonaan. Osaston teemana oli 6G ja tutkijat olivat valmistautuneet kertomaan kouralliselle muita tutkijoita verkkojen seuraavasta sukupolvesta. Trumpin puheiden jälkeen karamellit katosivat kipoista, kun verkkokansa tungeksi kuulemaan presidentin mainitsemasta 5G:n seuraajasta. Nyt, seitsemisen vuotta myöhemmin, herää kysymys, joko sitä 6G:tä kannattaa toden teolla alkaa odottaa.
Verkot ovat koetuksella, kun kansa striimaa videoita puhelimillaan, tekoäly kaapii tietoa internetistä, laitteet keskustelevat keskenään tehdashallissa ja kvanttitietokoneita viritellään tositoimiin. Suomessa on tunnetusti edistyneet verkot ja erittäin kehittynyttä verkkoteknologiaa. Verkon varassa yhä vahvemmin pyörivä yhteiskunta ja uudet innovaatiot saavat pohtimaan, koska 6G on täällä ja mikä on 5G:n ja muiden verkkoteknologioiden tilanne.
”6G:stä puhuttaessa on tärkeää ymmärtää, että kyse ei ole vallankumouksesta, vaan pikemminkin tasaisesta teknologian evoluutiosta. Kehitys etenee vähitellen, ja jossain vaiheessa huomataan, ettei voida enää puhua 5G:stä. Ominaisuudet ovat menneet sen yli, ja silloin siirrytään käyttämään 6G-termiä”, kuvailee VTT:n Mika Rantakokko.
Rantakokko on digitalisaation innovaattori, joka työskentelee VTT:llä Connectivity Leadina. Hänen tehtäväkenttäänsä kuuluvat muun muassa 5G/6G- ja kvanttiviestintäteknologiat sekä niiden soveltaminen eri toimialojen tarpeisiin.
Yhteiskunnan resilienssin kannalta on arvokasta, että käytössä on toisiaan täydentäviä infrastruktuureja: jos yksi verkko pettää, toinen pystyy paikkaamaan sen.
Rantakokko muistuttaa, että käytännössä Teknologiatrendiraportissakin mainitut seuraavan sukupolven verkot ovat yhdistelmä monenlaisia, toisiaan täydentäviä teknologioita.
”Esimerkiksi satelliittiverkot tulevat olemaan tärkeä lisä maanpäällisten verkkojen rinnalle. Niiden merkitys korostuu erityisesti harvaanasutuilla alueilla ja kriisitilanteissa, joissa maanpäällinen verkko ei yksin riitä. Yhteiskunnan resilienssin kannalta on arvokasta, että käytössä on toisiaan täydentäviä infrastruktuureja: jos yksi verkko pettää, toinen pystyy paikkaamaan sen.”
Teknologioissa on myös eroja: 6G:n kantama on esimerkiksi lyhyempi kuin 5G:ssä.
”Sitä voisi verrata enemmän WLAN-tekniikkaan kuin laajalle ulottuvaan matkapuhelinverkkoon. Sen vuoksi 6G ei korvaa edeltäjiään, vaan täydentää niitä. Se integroituu niihin käyttökohteisiin, joissa tarvitaan erityisesti laskentatehoa, suurta datansiirtokykyä ja erittäin pientä viivettä.”
Ei ainoastaan datansiirtoa
Seuraavan sukupolven mobiiliverkoissa merkittävin muutos liittyy Rantakokon mukaan siihen, että radioteknologiaa ja infrastruktuuria voidaan käyttää muuhunkin kuin datansiirtoon.
”Puhutaan niin sanotusta integrated sensing and communications -kehityksestä: radio ei ainoastaan välitä dataa, vaan sillä on myös sensorointikykyjä. Aiemmin tarvittiin erillinen sensori, mutta jatkossa sama radio voi toimia molemmissa rooleissa.”
Rantakokko kertoo sensorointikyvyn laajentavan yhteyslaitteiden käyttömahdollisuuksia valtavasti. Infrastruktuuri, joka ennen välitti vain dataa, voi jatkossa myös tuottaa tarkkaa tilannetietoa.
”Tämä tekee siitä arvokkaan esimerkiksi kriittisen infrastruktuurin valvonnassa tai drooneissa, joissa laitteiden koko ja paino ovat ratkaisevia.”
Kun kehitys etenee vielä pidemmälle, kyse ei ole vain viestinnän ja sensoroinnin yhdistämisestä, vaan myös laskennasta.
”Laitteet, tukiasemat ja pilvipalvelut muodostavat kokonaisuuden, jossa voidaan päättää, missä kohtaa laskenta tehdään – lähellä käyttäjää vai pilvessä. Tällä on merkittäviä etuja: kun kaikkea ei tarvitse siirtää kauas pilveen, viive eli latenssi pienenee ja yhteydet toimivat entistä nopeammin”, hän kuvailee.
Standardointityö kesken
Kun uutta verkkosukupolvea kehitetään, tärkeintä ei ole vain tekninen läpimurto vaan se, että maailma pääsee yhteisymmärrykseen pelisäännöistä. Tätä työtä kutsutaan standardoinniksi. 6G:n kohdalla prosessi on vasta alussa.
”Kansainvälisissä työryhmissä määritellään parhaillaan, mitä se käytännössä tulee olemaan. Yhteinen näkemys syntynee tämän vuosikymmenen loppupuolella, ja sen päälle voidaan alkaa rakentaa liiketoimintaa”, Rantakokko arvioi.
Samalla nyt luodaan pohjaa keksinnöille ja immateriaalioikeuksille. 5G:n aikaan Nokia keräsi merkittävän määrän patentteja ja muut yritykset ovat maksaneet ja maksavat edelleen niiden käytöstä. Sama logiikka pätee myös 6G:hen: ne, jotka onnistuvat patentoimaan keskeisiä ratkaisuja, voivat jatkossa lisensoida niitä muille.
Jos onnistumme, lisensointituloja virtaa Suomeen – jos emme, ne menevät muualle.
”Tämä on Suomelle iso mahdollisuus, sillä meillä on sekä huippuluokan tutkimusta että liiketoimintaosaamista. Jos onnistumme, lisensointituloja virtaa Suomeen – jos emme, ne menevät muualle”, hän toteaa.
Presidentti Trump ei välttämättä vielä toisellakaan kaudellaan saa 6G:tä, mutta verkot ovat vahvemmat tänään eittämättä Yhdysvalloissakin. Mika Rantakokko näkee yhteydet mahdollistavana tekijänä lähes kaikessa ja Pohjoismaiden olevan hyvissä asemissa:
”Teknologian kehittyessä laadukkaiden yhteyksien merkitys vain kasvaa. Euroopassa telekommunikaatiota pidetään edelleen yhtenä kruununjalokivistä, ja erityisesti Pohjoismaat ovat tässä kehityksessä keskiössä. Suomi on ollut kiistämätön edelläkävijä kaikissa generaatioissa, joten miksei seuraavissakin!”
Miten verkkojen kehitys jatkuu tulevaisuudessa? Lue lisää tästä ja muista tulevaisuuttamme muovaavista teknologisista innovaatioista Teknologiatrendit 2026 -raportista!
