Risto Siilasmaa kertoo kirjassaan Paranoidi optimismi, että jo vuonna 2013 ”ohjelmoitava maailma” oli Nokian yksi vaihtoehto tulevaisuuden visioksi. "Yritysten on omaksuttava ajatus ohjelmoitavasta maailmasta. Tai kuoltava", julistivat tuolloin myös Scientific American ja Fortune.
Nyt aiheeseen on taas palattu, vain hieman eri termein. Kuukauden päivät sitten Bernard Marr valotti Forbesin julkaisussa Industry 4.0 -käsitettä superhelpon ymmärrettävästi. Teollisuuden neljäs vallankumous on juuri sitä ohjelmoitavuutta: robotisaatiota, automaatiota, tekoälyä.
Marr selittää, että esineiden internet on avainkomponentti Industry 4.0:ssa. Kun lisäksi hyödynnetään pilviympäristöjä, pienemmätkin yritykset voivat päästä kiinni teknologioihin, joihin heillä ei kokonsa puolesta olisi muutoin mahdollisuutta tarttua.
Bernard Marr kuitenkin toteaa, että monet yritykset saattavat olla vielä kieltävässä moodissa liittyen siihen, miten teollisuuden neljäs vallankumous voisi heitä auttaa tai takertelevat siinä, mistä löytää osaamista, joka sopii heidän ainutlaatuiseen käyttötapaukseensa.
Ohjelmoitava maailma ei rakennu ilman osaamista – varsinkaan ilman matematiikkaa.
On helppo ymmärtää monen yrityksen ajautuminen kieltävään moodiin. Oma uskonikin sai kolauksen sunnuntaiaamun Hesarista, jossa kirjoitettiin, että ammattikoululaisten matemaattiset taidot ovat usein ala-arvoisella tasolla. ”Ensimmäisellä matikan kurssilla saatetaan pyytää vaikkapa laittamaan luvut suurusjärjestykseen tai ympäröimään luvuista ykköset ja kymmenet”.
Osaamisen löytymistä ei myöskään edistä se, että ”viidennes yo-kokelaista ei suorita edes lyhyttä matematiikka”, kuten koulutusasioista vastaava johtaja Riikka Heikinheimo Elinkeinoelämän keskusliitosta toteaa Suomen Kuvalehden blogissaan. ”Matemaattinen ajattelu luo pohjaa loogiselle päättelykyvylle ja monilukutaidolle”, hän jatkaa.
Industry 4.0 ja ohjelmoitava maailma tuovat parhaimmillaan ammattikouluista valmistuneet, lukiosta kirjoittaneet ja ne, jotka kokevat intohimoa matematiikkaan ja nauttivat ohjelmoinnin mahdollisuuksista yhteisen suunnittelupöydän ääreen.
Haastetta kuitenkin riittää, jos toiset eivät saa lukuja suurusjärjestykseen ja toiset vannovat AI:n, VR:n ja AR:n nimeen, puhuvat pilven funktioista.
Mikä lääkkeeksi yhteiseen suunnittelupöytään?
- Pöydän ääreen pitää saada jokaiselle osallistujalle alasta riippumatta enemmän matemaattisen ajattelun taitoja. Matematiikasta pitää saada houkuttelevaa: mielenkiintoista, päiväkodista lukioon tai ammattikouluun asti. Tässä iso rooli on opettajilla.
- Työtä pitää tehdä aidosti yhdessä: toinen toisiaan ymmärtäen, jokaisen taustat huomioiden. Koodari voi opetella miten "näyttää" matematiikkaa selkeämmin muille, vähemmän tekninen osallistuja kysyä rohkeasti kunnes ymmärtää. Niin kauan on keskusteltava, että voidaan kirjata yhdessä selkeästi mitä tarkoitetaan. Ja vielä siten, että kaikki tietävät, mitä toiset seuraavaksi aikovat tehdä.
- Asenne kuntoon: ”tämä ei ole minulta pois, vaan opin lisää”. Ohjelmoitavassa maailmassa tarvitaan laitteita (isoja ja pieniä), niiden käyttöosaamista, tietoliikennettä, tiedon tallennusta ja paljon paljon ohjelmointikoodia. Kukaan ei yksin hallitse kaikkea. Aina riittää uutta opeteltavaa, kaiken oppii minkä tahtoo.
Siihen, miten Suomeen saadaan lisää ohjelmisto-osaajia ulkomailta tai tytöistä, en lähde tässä puuttumaan. Hyviä keinoja kaikki nuokin asiaa avittamaan.
Minusta me Tivin ja Tekniikka & Talouden lukijat voimme osaltamme auttaa ja kertoa nuorille niistä tilanteista, joissa matematiikasta ja ohjelmointitaidoista on ollut meille hyötyä, vaikka ihan juuri sitä emme tänään työksemme tekisikään.
Pelastetaan yhdessä ohjelmoitava maailma!
Esineiden internetistä kiinnostuneille suosittelen meidän 4-osaista podcast-sarjaamme Aistien internet – sopii myös teini-ikään ehtineelle jälkikasvulle!
