Mitä kovempaa on kilpailu, sitä suuremmaksi kasvaa paine ketterien menetelmien käyttöön. Ketterän kehityksen avulla tavoitellaan nopeuden ohella esimerkiksi parempaa asiakasarvoa, läpinäkyvyyttä tai työntekijätyytyväisyyttä. Tai kaikkia näitä yhtä aikaa. Ei vähä mitään.
Olen itse ketterien toimintamallien vannoutunut puolestapuhuja. Samalla tunnistan, että mallit ovat aika mutkikkaita. Siksi huomio kiinnittyy helposti prosessiin eikä tuloksiin. Tästä seuraa todellinen riski, ettei metsää nähdä puilta: keskitytään tekemään asioita oikein sen sijaan, että tehtäisiin varmasti oikeita asioita.
Uskon, että paras hyöty ketterästä kehityksestä saadaan, kun valittua mallia noudatetaan oikeaoppisesti. Onnistumisen edellytys on käytännössä aina merkittävä työkulttuurin ja erityisesti johtamismallin muutos.
Johtamiselle ketteryys on ihan uudenlainen haaste. Se tarkoittaa hajautettua päätöksentekoa, jossa johtajan on osattava esittää hyviä kysymyksiä ja tarkkoja huomioita. Samaan aikaan on luovuttava kontrollista ja luotettava muiden kykyyn tehdä oikeita päätöksiä. Pitää osata linkittää eri kokoisia asioita toisiinsa ja tunnistaa tilanteet, joissa jo tehtyjä päätöksiä tai sovittuja linjauksia pitää muuttaa.
Kokemuksesta voin sanoa, että uuden toimintamallin omaksuminen koko organisaatiossa vie yllättävän paljon aikaa.
Uuden tekeminen uudella toimintamallilla on aina suhteellisen yksinkertaista. Olemassa olevan tekemisen tuominen mukaan lisää vaikeuskerrointa merkittävästi.
Meillä DNA:lla SAFe-mallin viitekehys ja termilogia ovat vähitellen tulleet tutuiksi yhä useammalle. SAFea hyödynnetään monenlaisessa tekemisessä tuotekehityksestä palveluiden ylläpitoon. Tärkeä osa ketteryyttä on kaiken tekemisen tuominen näkyväksi Kanban-taulujen avulla.
Periaatteessa SAFe-mallilla voidaan kattaa kaikki tekeminen. Karkeasti yksinkertaistaen: Ensin visualisoidaan strategiasta johdetut avaintehtävät Kanban-tauluille riittävän korkealla tasolla. Sitten kaikki uudet tehtävät kiinnitetään näihin avaintehtäviin backlogille, josta tehtävät ohjautuvat program increment-suunnittelun (PI) kautta agile release train -julkaisujuniin (ART).
Keskeisessä roolissa on julkaisujuna. On tärkeää, että backlogille nostetut tehtävät ovat riittävän pieneen eräkokoon pilkottuja, jotta niille on mahdollista määritellä tarkka työmäärä. Sitoutumisen ja vuorovaikutuksen vuoksi parasta on, jos kaikki junalaiset osallistuvat suunnittelutyöhön samassa fyysisessä tilassa.
SAFe mahdollistaa kehitystiimien optimaalisen resurssikäytön viikko- ja päivätasolla ja helpottaa eri kehitystiimien työn synkronoimista. Päätöksiä tai linjausmuutoksia voidaan tehdä joustavasti. Julkaisujunissa tapahtuvan kehitystyön etenemistä ja tuloksia tarkastellaan säännöllisesti yhdessä.
Ketterä kehitys auttaa resurssien tehokkaassa hyödyntämisessä, mutta ei ratkaise resurssihaasteita.
Kun halutaan tehdä paljon, on maltettava tarkastella kriittisten resurssien määrää. SAFe parantaa kehitystyön läpinäkyvyyttä, ja resurssien tehokkaan hyödyntämisen sekä malliin sisäänrakennetun pienien eräkokojen hyödyntämisen kautta se myös nopeuttaa kehitystä.
Mikään malli ei tietenkään tee huonosta johtamisesta hyvää tai vääristä päätöksistä oikeita. Malli ei oikaise vääriin päätöksiin mahdollisesti johtaneita virheellisiä käsityksiä tai täydennä puuttuvia tietoja, joiden huomioiminen olisi johtanut erilaiseen lopputulokseen.
Väitän, että virheitä ja puutteita on kuitenkin helpompi välttää ketterässä tekemisessä kuin perinteisessä mallissa. Kun ongelmia väistämättä tulee, ne nousevat nopeammin esiin, ja aiheuttavat siksi suurella todennäköisyydellä vähemmän ja pienempiä haasteita.
Nopeampi kehitystyö ja ketterät kokeilut auttavat navigoimaan nopeasti muuttuvien trendien keskellä. Lue vuoden 2019 trendikatsauksestamme mitä tuleman pitää!
