Esineiden internet ja hyperkytkeytynyt maailma luovat mahdollisuuksia, mutta vaativat myös vastuuta.
Älykkäät sensorit aistivat ja tarkkailevat ympäristöämme, keräävät tietoa, ja välittävät sitä edelleen analysoitavaksi ja hyödynnettäväksi yhteisen hyvinvointimme lisäämiseksi.
Dataa keräävä älykäs sensori voi sijaita esimerkiksi taloyhtiön jäteastiassa seuraamassa ja tilastoimassa sen käyttöastetta. Jäteastioiden tuottaman datan perusteella huoltoyhtiö voi optimoida jäteautojen tyhjennysaikataulut ja reitit.
Ajatushautomo Demos Helsingin Johannes Koponen puhuu hyperkytkeytyneestä maailmasta.
“Kyse ei ole pelkästään esineiden tai asioiden liittymisestä toisiinsa, vaan siitä miten ne liittyvät ihmisiin: millä tavoin alustat sekä esineiden ja ihmisten väliset kytkeytymiset kehittyvät tulevaisuudessa.”
Massassa on kaupallista voimaa
Kaikki esineiden internetin sensoreiden välittämä tieto ei ole suoraan yksilöä kiinnostavaa. Riittävän suurten massojen yhdistetystä datasta on kuitenkin mahdollista tehdä laajasti merkityksellisiä johtopäätöksiä. Esimerkiksi älypuhelinmassojen välittämiä sijaintitietoja voidaan hyödyntää kaupunki-infrastruktuurin tai julkisen liikenteen reittien suunnittelussa.
Applikaatioiden ja sensoreiden keräämän datan omistaa usein datan keränneen laitteen tai ohjelmiston valmistaja. Oikeanlainen data voikin olla arvokasta kauppatavaraa. Esimerkiksi käyttäjänsä liikunnan määrää seuraava Moves-applikaatio kerää tietoa käyttäjän liikkeistä. Datan perusteella sovellus luo aikajanan, jolla näkyvät paikat, joissa käyttäjä on vieraillut, sekä niiden väliset siirtymät.
Suomessa kehitetyn Movesin omistaa nykyisin Facebook, joka voi hyödyntää sovelluksen välittämää informaatiota esimerkiksi kohdistamalla käyttäjälle sijaintitietojen perusteella lähellä sijaitsevien liikkeiden mainontaa.
Kapinahenkeä ja kontrollia
Nykypäivän digitaalinen elämäntyyli ja hyperkytkeytyneisyys nostavat esiin monimutkaisia yksityisyydensuojaan ja datan hallintaan liittyviä kysymyksiä. Monet näistä kumpuavat käyttäjien tällä hetkellä alhaisesta tietotasosta ja kokemattomuudesta. Koponen kaipaakin ihmisiltä kapinahenkeä ja rohkeutta vaatia oman datan kontrollia.
“Ihmisillä pitää olla kyky ymmärtää mitä tietoja hän jakaa ja milloin. Tällä hetkellä tuota kykyä ei ole”, toteaa Koponen.
Suurin osa esineiden internetin keräämästä datasta on nykyisin yksityisten toimijoiden hallussa, mutta myös valtioilla on massadataan liittyviä intressejä. Koponen peräänkuuluttaa keskustelua yksilönvapauden ja turvallisuuden välisestä suhteesta.
“Missä määrin yksilöllä on oikeus vapauteen, ja missä määrin valtiolla on oikeus tarkastella suunnitteleeko yksilö hampaiden pesun lomassa terrori-iskua”, kärjistää Koponen.
Vastaukset eivät ole yksinkertaisia, ja on selvää, että esineiden internetin jatkuva monipuolistuminen tekee niistä tulevaisuudessa vielä monin verroin monimutkaisempia.
“Juuri siksi näitä keskusteluja pitäisi käydä nyt.”
Byrokratia asettaa yksityiset- ja valtiolliset toimijat helposti eriarvoiseen asemaan datan käytäntöjen suhteen. Esimerkiksi sijaintitietojen hyödyntäminen nähdään kaupallisella puolella yksinkertaisempana kuin julkishallinnossa.
“Kun Suomessa käydään vielä keskustelua massa- eli joukkovalvontalaista, niin samaan aikaan Facebook tietää kyllä ihan täsmälleen missä me ollaan tällä hetkellä”, summaa Koponen.
Johannes Koponen on mukana useiden muiden huippuasiantuntijoiden kanssa DNA Busineksen Hyvä paha digitalisaatio -dokumenttielokuvasarjassa. Tutustu sarjaan tästä!