Sairastuin ylikuntoon viime keväänä. Aivan yllättäen kuntoni romahti. Leposykkeeni laski noin kolmeenkymmeneen ja pienikin rasitus nosti sen lähelle maksimisykettäni. Vietin alkukesän erilaisissa tutkimuksissa, koska ylikuntodiagnoosi tehdään muut vaivat poissulkemalla.
Voisin väittää, että ajauduin ylikuntoon treenaamalla liian kovaa, mutta se ei pidä paikkaansa. Sairastuin, koska en osannut johtaa itseäni. En kiinnittänyt huomiota kokonaisrasitukseeni tai palautumiseeni. En myöskään hallinnut kokonaisuutta, vaan katsoin elämäni eri osa-alueita erillisinä saarekkeina, joissa jokaisessa halusin onnistua mahdollisimman hyvin. Pitää kaikki mittarit kirkkaan vihreinä.
Jälkikäteen olen osannut iloita ylikunnostani, vaikka ei se aikanaan siunaukselta tuntunut. Sain kropaltani arvokkaan hälytyksen ja opetuksen, jonka seurauksena olen tehnyt monia muutoksia toimintatapoihini. Kohtuus kaikessa riittää hyvin.
Yhä useammalla meistä työn tekeminen ei ole enää yhtä paikka- tai aikasidonnaista kuin aiemmin. Digitalisaatio muokkaa työkulttuuria yhä joustavampaan suuntaan. Nopeasti kehittyvät työvälineet, nopeat yhteydet sekä erilaiset verkkopalvelut mahdollistavat uudenlaisia työnteon muotoja. Yhteisöllisyys, reaaliaikaisuus ja monikanavaisuus korostuvat.
Nämä työelämämme muutokset ovat mielestäni erittäin positiivisia asioita. Mutta ne myös vaativat meiltä yhä parempaa itsensä johtamista ja itsetuntemusta. Uudenlainen vapaus tuo tulosvastuun lisäksi mukanaan entistä suurempaa vastuuta omasta hyvinvoinnistamme. Aiemmin työn tekemiselle oli asetettu ulkopuolelta paljon tarkemmat raamit, nyt meidän on kyettävä luomaan ja noudattamaan niitä itse.
En ollut ennen kovinkaan hyvä näissä raameissa. Esimerkiksi kännykkä oli omaan käteeni juurtunut liian tiukasti, sieltä tuli työsähköpostitkin hoidettua lähes mihin vuorokauden aikaan tahansa. Monet puhuvat siitä, miten lapsille täytyy asettaa ruutuajat. Kyllä ne minusta tekevät hyvää myös meille nelikymppisille miehille.
En usko, että on olemassa yhtä oikeaa ratkaisua itsensä johtamiseen, mutta tässä on pari vinkkiä, joihin itse kiinnitän nykyisin huomiota:
- Pyri pääsemään eroon kiireen tunteesta. Iso osa kiireestämme on itse luotua mielentilaa.
- Priorisoi. Seuraa mihin aikasi käytännössä kuluu, keskitytkö oikeisiin asioihin?
- Ole läsnä siinä tilanteessa missä olet, keskity yhteen asiaan kerrallaan.
- Ota etäisyyttä töihin hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa, ei ruutuaikaa viimeiseen tuntiin. Hyvät ja levolliset yöunet ovat kaiken perusta.
- Nauti matkasta. Olemme ison osan valveillaoloajasta töissä, siitä kannattaa ottaa ilo irti.
Olennaisin oppini on se, että työelämää ja muuta elämää ei pysty erottamaan toisistaan. Ne linkittyvät ja vaikuttavat vahvasti toisiinsa. Urheilusta saa kyllä hyviä oppeja työelämään. Palautuminen ja tasapaino ovat molemmissa tärkeitä.
