Suomella ei ole kovin montaa keinoa taistella halpatyövoimaa ja robotisaatiota vastaan. On helppo siis yhtyä pääministerimme Juha Sipilän mielipiteeseen siitä, että Suomen tulee tavoitella tekoälyssä maailman ykköstilaa.
Vaan kuinka temppu tehdään?
Jokainen joka on joskus koodannut ymmärtää, että mistään tyhjästä ei tekoälyä synny. Tarvitaan luovaa ajattelua, sen mallintamista lähtötason ohjelmistologiikaksi ja koneen kyvyksi itse oppia sen jälkeen. Mitä paremmin alkuskenaariot on luotu, sitä paremmin kone pystyy jatkamaan. Prosessorien suorituskyky tai verkkoteknologia eivät ole enää esteenä tälle kehitykselle.
Isojen monikansallisten yritysten ensimmäisen polven tekoälyratkaisut hiipivät jo Suomessakin työpaikoille. Omaakin osaamista on, mutta nyt olisi taottava isommin.
VTT:n tutkimusprofessori Heikki Ailisto perää Suomeen tekoälyprofessuuria ja itsenäistä omaa koulutusohjelmaa.
Ailisto listaa myös blogissaan monta hyvää syytä, miksi juuri Suomen kannattaisi keskittyä tekoälyyn. Tärkeimpänä niistä korkeakoulutuksemme ja osaamisemme, yhdistettynä haluumme hyödyntää uutta teknologiaa aina, kun näemme sen hyödyt.
Haastattelin Aalto-yliopistossa opiskelevaa poikaani ja kysyin, miten heillä opiskellaan AI:ta. Ensimmäiseksi esikoiseni listasi muita hänen mielestään ainakin yhtä tärkeitä asioita kuten blockchain, machine learning ja data mining. Mutta jatkoi, että kokee täysin luontevaksi, että tekoälyä opiskellaan maisterivaiheessa osana esimerkiksi tietotekniikan tai automaation opintokokonaisuutta. Perusopinnoissa saadaan perusteet ohjelmointiin ja sen jälkeen AI liittyy automaatioon tai tietotekniikkaan.
Voin puoltaa Ailiston ajatusta oman tekoälyprofessuurin saannista, jos sillä varmistetaan riittävä fokus asiaan korkeakoulutasolla. Haluaisin kuitenkin korostaa nuortemme kiinnostusta asiaan jo paljon aiemmin.
Matematiikka opettaa logiikkaa, ja siitä pitää tehdä kiinnostavaa.
Myös Suomen Salesforcen maajohtaja Petteri Poutiainen kehottaa Tivi-lehden vieraskynässään nostamaan katseen lähietäisyydeltä ja tarkastelemaan sitä, mitä uudet sukupolvet tekevät.
Paljon siis lepää tulevien sukupolvien harteilla. Siksi tekoälyn olisi kuljettava mukana koulutiellä jo sen alusta lähtien. Esimerkiksi näin:
- Sytytetään jo peruskoulussa into matematiikkaan - keinolla millä hyvänsä.
- Tuetaan opettajia ohjelmointiopetuksessa, vaikkapa yhteisöllisen ohjelmointioppimisen keinoin.
- Tuodaan tekoäly mukaan kaikkiin koulutusohjelmiin korkeakoulutasolla.
Tulevaisuuden oppimiseen kohdistuu nyt paineita monelta suunnalta. Kokemukseni mukaan onnistuneet muutokset edellyttävät kunnollista resursointia ja toisaalta erittäin tiukkoja mittareita ja seurantaa. Ei siis pelkkää "toivotaan-toivotaan" -osaston puhetta.
Oxfordin ja Yalen yliopistoissa toimiva Future of Humanity Institute -tutkimuskeskus pyysi 352 koneoppimisen asiantuntijaa kurkistamaan kristallipalloihinsa ja ennustamaan, miten keinoäly kehittyy tulevien vuosikymmenten aikana. Raflaavin ennuste on, että 120 vuoden kuluttua tekoäly kykenee jo hoitamaan kaikki ihmistyöt.
Lienee siis kaukaa viisasta pitää huolta siitä, että tekoälytyövoiman tuotot valuvat Suomeen, eikö totta?
Tutustu myös DNA:n tuoreeseen lyhytdokumenttisarjaan Hyvä paha digitalisaatio. Siinä toimittajat Ivan Puopolo ja Kristiina Komulainen haastattelevat eri alojen asiantuntijoita tavoitteenaan tuoda digitalisaatio ja sen ilmiöt lähemmäs yritysten ja yksityisten ihmisten arkea.