Minua ärsyttää. Koronan poikkeustilan jälkeistä aikaa toitotetaan lähes kaikkialla ”uutena normaalina”. Tätä koronan aiheuttamaa ”uutta normaalia” kuvataan usein aikakautena, jossa töitä tehdään laajasti kotoa ja ihmisiä palvellaan verkossa. ”Uudessa normaalissa” luotettavan ja oikea-aikaisen tiedon tuottaminen, hyödyntäminen ja jakaminen nopeasti on kriittistä.
Ennen kuin kerron, mikä kismittää, kerrataanpa, mitä kaikkia muutoksia koronan aiheuttama poikkeustila teki näkyväksi:
- Koulujen opetus vaihtui etäopetukseksi hämmästyttävän nopeasti keväällä. Ounastelen, että opetus muuttuu jatkossa yhä enemmän hybridimalliseksi toiminnaksi, jossa digitaalinen etäopetus tulee kiinteäksi osaksi koulujen ja oppilaitosten perustoimintaa.
- Työnteon tavat muuttuivat, ja entistä suurempi osa työntekijöistä alkoi tehdä etätöitä. Moni työnantaja yllättyi, kun työn tuottavuus ei kärsinytkään. Tämä kehityskulku tulee muuttamaan työteon tapoja pysyvästi. Työhön liittyvä matkustaminen vähenee ja erilaisia etäkokouksia hyödynnetään aikaisempaa enemmän. Joustava mahdollisuus tehdä etätyötä säästää sekä työntekijän että työnantajan aikaa ja rahaa.
Luulen, että jo tulevina kuukausina tulemme näkemään, että työnantajat, jotka eivät panosta paikka- ja aika- riippumattoman työyhteisön kehittämiseen, menettävät parhaita työntekijöitään edistyneemmille kilpureilleen.
- Terveydenhuollossa ja hyvinvointipalveluissa etävastaanottojen suosio moninkertaistui korona-aikana. Jopa yli satatuhatta suomalaista jumppasi, joogasi, soitti orkesterissa tai harrasti muutoin etäyhteyden yli. Monet yksityiset ja julkiset terveyspalvelut tekivät pakon edessä kauan odotetun digiloikan. Etävastaanotoilla omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään voi keskustella eri asiantuntijoiden kanssa entistä joustavammin.
Varautuminen nopeisiin muutoksiin esimerkiksi kysynnän, ostokäyttäytymisen, toimittajien ja logistiikkaketjujen suhteen on myös tunnusomaista ”uudessa normaalissa”. Ja koska kaikki edellä mainittu edellyttää toiminnan digitalisointia, niin tietenkin erinomainen varautuminen tietoturvauhkiin on osa tätä ”uutta normaalia”.
Mikä ”uudessa normaalissa” sitten hiertää? Tietysti se, että vaikka kaikki edellä olevat asiat ovat ehdottoman tärkeitä, tämä kehityskulku on ollut nähtävissä jo yli kymmenen vuotta sitten.
Todella monessa yrityksessä tämä niin sanottu ”uusi normaali” on ollut arkea jo vuosikausia, ja siksi koronan aiheuttama poikkeustila ei lamauttanutkaan näitä yrityksiä.
Teknologia on jo vuosisatoja ratkonut tehokkuus- ja hyvinvointihaasteita erittäin menestyksekkäästi. Samalla teknologia myllää toimialoja ja siirtää vanhoja voittajia historiankirjoihin, koska näissä yrityksissä ei valmistauduttu muutoksiin riittävän ripeästi ja investoitu ajoissa uuden teknologian hyödyntämiseen.
Olen kummastellut sitä, että julkishallinnossa ja osassa yrityksiä pienennetään panostuksia itsestään selviin teknologioihin, kuten hyvälaatuisiin uusimman sukupolven verkkoyhteyksiin, tietoturvaan tai vaikkapa digitaalisten asiointikanavien kehittämiseen.
Itse toivon että koronan jälkeinen aikakausi, ”uusi normaali” olisi ennemminkin asennemuutos. Asennemuutos, jonka myötä yritykset ja yhteiskunta panostavat teknologian hyödyntämiseen etukenossa, eikä vasta globaalin kriisin yllättäessä tai markkinadynamiikan jo muututtua. Sellaiseen teknologiaan, jolla työntekijöiden, asiakkaiden ja maapallon hyvinvointi lisääntyy ja työn tehokkuus paranee.
Lue myös: Korona oli teknologiatrendien musta joutsen
