Suomalainen työ ja sen muutos on kuuma puheenaihe. Se oli myös Porin SuomiAreenan kantava teema tänä kesänä. Keskustelussa on tullut vahvasti esille kaksi tärkeää, mutta erilaista näkökulmaa.
Teknologinen kehitys vääjäämättä muokkaa työn sisältöä, hävittää vanhoja työtehtäviä ja luo uusia. Avainsanoja kiihkeässä keskustelussa ovat digitalisaatio, automaatio ja robotiikka.
Kilpailukykysopimuksen yhteydessä taas nostettiin esiin työn ja työympäristön kehittäminen, jossa avainsanoja olivat luottamus, läpinäkyvyys ja paikallinen sopiminen.
Teknologian kehittyminen muuttaa työtä
Käsillä oleva teknologisen kehityksen aiheuttama murros ei ole mitenkään ainutlaatuinen.
Vastaavia suuria mullistuksia on nähty aiemminkin ihmiskunnan historiassa – ajatellaan vaikka minkälaisia mullistuksia tuli, lasi, kello, höyrykone ja sähkö saivat aikaan. Tai mietitäänpä hiukan lähempiä murroksia: 1970- ja 80-luvuilla Suomessa työskenteli 100 000 metsuria. Nyt luku taitaa olla noin 3000 joista 1000 on itsenäisiä metsäpalveluyrittäjiä, eikä kukaan taida vakavasti ajatella, että Ponssen harvesterit pitäisi viedä metsistä pois.
Digitalisaatiota, automaatiota ja robotiikkaa ei kannata vastustaa, vaan aktiivisesti pyrkiä miettimään, kuinka pystymme ne hyödyntämään.
Työtehtävät siis muuttuvat, mutta useimmiten kyse on tylsien, likaisten ja vaarallisten työtehtävien häviämisestä. Tilalle syntyy monipuolisempia ja uusia taitoja vaativia työtehtäviä. Tämä luova tuho ja uudistuminen vaatii sekä työnantajilta että työntekijöiltä aktiivisuutta kehittää osaamista.
Työtä tehdään uusilla tavoilla ja asenteilla
Työympäristön vaatimusten muuttuminen on valtava asiakokonaisuus. Entistä monipuolisemmat työtehtävät ja niiden vaatima osaaminen johtaa kovempaan kilpailuun osaavasta henkilöstöstä. Yhä useammin työntekijöitä motivoi palkan lisäksi mahdollisuus itsenäiseen työhön, avoin työilmapiiri, mahdollisuus vaikuttaa oman työnsä kehittämiseen sekä pitkälle viety läpinäkyvyys työnantajayrityksen tilanteeseen.
Käskyttäminen, tiukat hierarkiat ja byrokratia sekä vastakkainasettelu ovat mennyttä maailmaa ainakin, jos haluamme menestyä ja pärjätä kilpailussa tulevaisuuden ammattilaisista.
Menestyvä työympäristö perustuu luottamukseen, joka syntyy rehellisyyden, reiluuden ja läpinäkyvyyden kautta. Tarvitaan uudenlaista johtajuutta, joka täytyy ansaita, henkilöstön osallistamista työtehtävien jatkuvaan kehittämiseen sekä siirtymistä tehtäväjohtamisesta tavoitejohtamiseen.
Lopuksi on vielä erikseen todettava, ettei tavoite voi olla kaiken digitalisointi tai automatisointi. Usein tarvitaan myös inhimillistä näkökulmaa. Rutiineja kannattaa digitalisoida, mutta on tärkeää, että monitahoisissa asioissa me kuluttajat voimme asioida inhimillisen ihmisen kanssa – oli kyse sitten myyjästä, asiakaspalvelijasta tai sairaanhoitajasta.
Uudella työllä on siis monet kasvot. Mullistavaa teknologiaa tulee hyödynnettäväksi, erilaista osaamista hankittavaksi ja vanhoja hyviä arvoja muistettavaksi. Työ on tärkeä osa elämää, siksi keskustelu sen monista puolista jatkukoon.
Erinomaista kesää!
Jukka Leinonen
Blogiteksti on julkaistu Helsingin Sanomien iPad-versiossa 28.7.2016
