Meillä Suomessa on todella hyvälaatuiset mobiilipalvelut, niin verkon kattavuuden kuin kapasiteetinkin puolesta. Harvassa maassa voi mennä luonnonpuistoon luonnon rikkumattomaan rauhaan ja tarkastaa sieltä 4G-verkon turvin vaikka laavunteko-ohjeen Youtubesta.
Kiitos verkkojen korkeasta laadusta kuuluu osaltaan regulaatiolle, joka on pitänyt huolen, että Suomessa on kolme kilpailevaa mobiilioperaattoria.
Muutama vuosikymmen sitten laajakaistayhteydet tarjosi monopoliasemassa ollut paikallisoperaattori. Hinnat olivat melko korkeat, ja lisäarvopalveluissa vain vähän todellista tarjontaa.
Kun Viestintävirasto velvoitti operaattorit vuokraamaan tilaajayhteyksiä ja xDSL-palveluita muillekin, markkinaan syntyi kilpailua. Hinnat laskivat ja laatu parani.
Kuparipohjaisten laajakaistapalveluiden nopeuksien ylärajat alkavat kuitenkin tulla väistämättä vastaan. Yhteyden nopeus nimittäin laskee samassa suhteessa kuin kuparin osuus siirtomatkasta pitenee. Siksi tarvitaan enemmän valokuituverkkoja.
DNA rakentaa kuituverkkoa tänä vuonna enemmän kuin koskaan aiemmin. Jo pelkästään pääkaupunkiseudulla meillä on työn alla useita satoja kohteita, joissa vedämme kuituverkkoa kiinteistöihin. Kuituverkkoon liitetään myös vanhoja taloyhtiöitä. Sama trendi näyttäisi jatkuvan myös seuraavina vuosina.
Kilpailutilanteesta johtuen samaan taloon on vedetty parhaimmillaan kolmen operaattorin kuidut. Tätä voisi verrata tilanteeseen, jossa eri sähköyhtiöt rakentaisivat omat sähköverkkonsa joka kiinteistöön.
Olisiko aika reguloida myös tilaajakuitumarkkinaa?
Viestintävirasto on esittänyt kolmelle suurimmalle operaattorille enimmäishintaa tilaajakuidulle, eli kuidulle, jota kilpaileva operaattori voi vuokrata tuottaakseen sen avulla palveluita omille loppuasiakkailleen. Tilaajakuidusta ei voisi periä kilpailijalta suurempaa hintaa kuin mitä sen tuotanto ja ylläpito maksaa itselle.
Viestintäviraston apulaisjohtaja Marja Lehtimäki kirjoittaa blogissaan:
"Kun kuituhinnat saadaan kohtuullisiksi, pääsevät kilpailevat operaattorit vuokraamaan näitä kriittisiä verkon yhteyksiä ja tarjoamaan omia palvelujaan. Terve kilpailu tuo tullessaan myös lisää investointeja ja uusia innovaatioita. Se antaa myös palveluja ostaville yrityksille ja yksityishenkilöille vapauden valita.”
Olen Lehtimäen kanssa asiasta täysin samaa mieltä. Yhtäläisen ja kohtuullisen regulaation myötä kilpailu avautuu. Mikä tärkeämpää, operaattorit voivat kohdistaa investointejaan niihin kiinteistöihin, joissa ei ole vielä kuituverkkoa, eikä niihin, joissa se jo on.
Tuloksena saadaan monipuolisempia kuitupohjaisia palveluita kaikille, eikä vain useita vaihtoehtoisia kuituja harvoille.
Selvää on, että tulemme tarvitsemaan nopeita laajakaistoja. Palveluiden kehittyessä tiedonsiirtointensiivisemmiksi uskon nopean laajakaistan kysynnän kasvavan myös pientaloalueilla.
Ovatko viimeiset metrit kuitua, kaapelilaajakaistaa vai 5G:n mukanaan tuomia ratkaisuja ei liene tärkeintä. Ydinasia on se, että kaikilla halukkailla on käytössään nopea ja laadukas tietoliikenneyhteys, niin kotona kuin töissäkin.
Katso myös, mitä eroa kuitu- ja mobiiliverkolla on yritystoiminnassa >
