Yritysten välinen kilpailu kiteytyy kykyyn tehdä ja toteuttaa jatkuvasti uusia strategisia valintoja. Näin väittävät Timo Ritakallio ja Timo Vuori kirjassaan Elävä strategia. Ratkaisuksi tarjotaan uudenlaista, jatkuvaa strategiaprosessia. Resepti sisältää muun muassa kokeiluja, analytiikkaa, sidosryhmien kuuntelua, kriteerien reflektointia sekä strategian ja organisaation muokkaamista, shapingia.
Ritakallion ja Vuoren kirjassa strategiatyön mallin lähtökohta on jatkuva tulevaisuuden skenaarioiden luominen. Tätä samaa tarvetta korostaa myös Risto Siilasmaa Paranoidi optimisti -kirjassaan. Teknologia on avain moneen muutokseen, ja siksi keskeinen elementti monessa skenaariossa.
”Elävää strategiaa muokataan siten, että strateginen uudistuminen, myös radikaali sellainen, tapahtuu organisaation osia ja prosesseja muokkaamalla niin, että muutos saa jatkuvan luonteen. Muutos kohdennetaan lasermaisella tarkkuudella sen sijaan, että hakataan lekalla koko organisaatio palasiksi ja rakennetaan se alusta asti uudelleen”, avaavat Ritakallio ja Vuori.
Mutta miten toteuttaa tuotekehityksessä elävän strategian edellyttämiä kokeiluja käytännössä, eikä pelkästään Powerpointissa?
Tuotekehitys on elävän strategian keskiössä muun muassa uusien teknologisten kyvykkyyksien hyödyntämisessä ja prosessien muotoilussa. Ketteryys on tapa vastata strategian elävyyden haasteeseen. Ketteriä menetelmiä on nippu, enkä taida olla väärässä todetessani, että ne eivät ole vielä oikein asettuneet käyttötapauksiinsa.
Läheinen esimerkki on yritysverkkopalvelut, joiden ykkösprioriteetti on verkkoyhteyden mahdollisimman nopea toimitus ja sen jälkeinen jatkuva luotettava toimivuus. Asiakkaan kokemaa on kuitenkin tärkeää jatkuvasti parantaa. Kehitys kohdistuu osin prosesseihin, jolloin hyödynnämme agile- ja lean-menetelmiä.
Käymme säännöllisesti läpi tuotoksen kulkemaa todellista reittiä. Laskemme lisäarvoa tuottavaa ja tuottamatonta aikaa hukan poisto tavoitteenamme. Esimerkki asiakkaalle näkyvästä kehityksestä taas on vaikkapa mobiiliverkon laajempi käyttö osana yritysverkkototeutusta.
Nykyisten toimintamallien uudistamisen ja kehittämisen ohella tuloillaan on kuitenkin myös täysin uusia käyttötapauksia. Esimerkiksi 5G tuo mukanaan hyvin erilaisia private network -mahdollisuuksia. 5G-teknologia kehittyy evoluutiomaisesti, standardointia tapahtuu pikkuhiljaa ja hyödynnettäväksi tulee lisää toiminnallisuuksia.
Rohkea visiointi on paikallaan. Pelkkä asiakaskuuntelu ei riitä. Tähän kehitystyöhön toimivat palvelumuotoilun menetelmät.
Liikkeelle voidaan lähteä vaikka siitä, mikä asiakkaan nykyisessä tilanteessa on ongelmallista, mikä esimerkiksi estää asiakasta hyödyntämästä digitalisaatiota nopeammin. Palvelumuotoilupajojen jatkoksi agilen mukaista ketterää protoilua, MVP-käyttöä, early adopter -yhteistyötä ja sitä kautta lopullista mallinnusta eri tahojen rooleista ja vastuista.
Lisämausteensa kehityskokonaisuuksiin tuovat tietenkin ohjelmistot. Tässä olemme hyödyntäneet SAFe -viitekehystä ja SCRUMia. Olemme päässeet entistä nopeammin ohjaamaan ohjelmistokokonaisuutta oikeaan suuntaan.
Ketterä toimintatapa saa mielellään tuoda päätöksenteon lähelle asiakasrajapintaa, mutta kokonaisuus on pidettävä tiukasti hallinnassa.
Ketteryys on päivän sana, mutta se ei saa tarkoittaa sekoilua eikä sooloilua. Todellinen ketteryys on hallittua ja huolellista työtä, jossa kaikki ymmärtävät roolinsa ja vastuunsa.
Kokonaisuudet ovat yhä useammin monen toimijan yhteistyötä, sen kuuluisan ekosysteemin. Ennen tuotantoon vientiä tarvitaan aina kunnolla jäitä hattuun ja sitä lasermaisen tarkkaa muutoksen kohdistusta, tiettyjen henkilöiden avainasemassa oloa ja heidän ymmärrystänsä tilanteesta. Unohtamatta johdon vahvaa tukea. Vastuiden ja roolien on oltava kirkkaat, priorisoinnin voimakasta ja selkeää.
Esimerkkejä tällä hetkellä kiinnostavista teknologioista löytyy DNA:n tuoreimmasta podcast-sarjasta, josta selviää olennainen virtuaalitodellisuudesta koneoppimiseen ja blockchainista 5G-verkkoihin.
