Iso osa suomalaisista älyratkaisuista löytyy alihankintateollisuudesta. Viemme syvän teknologian komponentteja osaksi suurempia, kansainväliselle asiakkaalle näkyviä kokonaisuuksia. Innovaatiomme ovat osana monia kansainvälisiä superbrändejä.
Kiitos ja kunnia hyvin toimivasta komponentista siis menevät tuolle toiselle, ulkomaiselle brändille. Voisiko olla toisin?
Komponenttikin voi olla tähti. Joku saattaa muistaa Intelin nerokkaan kampanjan ”Intel inside”, jolla mikrosirusta tehtiin suureen yleisöön vetoava, haluttava osa tietokonehankintaa. Intel oli tässä ajattelussaan edelläkävijä.
Teollinen internet – koneiden ja laitteiden älyratkaisut sekä niiden pohjalta kehitetty globaali palveluliiketoiminta – avaavat nyt mielettömiä mahdollisuuksia suomalaisille innovaatioille tehdä intelit.
Digitalisoimalla palveluitaan alihankkija voi ponnistaa ylöspäin ravintoketjussa.
Olen menneen vuoden aikana tavannut joukon innovatiivisia sensoreita valmistavia yrityksiä. Minusta on alkanut tuntua, että niillä kaikilla on yksi yhteinen nimittäjä: Innostunut joukko oman alansa huippuasiantuntijoita, jotka ovat päättäneet tehdä fyysisestä laiteideastaan edelläkävijän.
Vaan onko sensorin tai muun komponentin suunnittelun lähtökohtana ollut digitalisaatio ja älykkäiden koneiden ja laitteiden tuottaman tiedon jalostaminen hyötykäyttöön helposti? Harvemmin. Pikemminkin minusta tuntuu siltä, että digitalisaation vaatimukset on liimattu fyysiseen laiteideaan vasta myöhemmin.
Ravintoketjussa kipuaminen edellyttää palvelun kokonaisvaltaista, strategista suunnittelua.
Hyvänä esimerkkinä on minusta Vaisalan olosuhdevalvontajärjestelmä. Vaisala ei ole tyytynyt pelkkiin Life Science -mittalaitteisiin, vaan on rakentanut kokonaisuuden, jonka yhtenä näkyvänä elementtinä toimii viewLinc-ohjelmisto. Sen turvin Vaisala on voinut tuoda oman brändinsä lähemmäs kansainvälistä loppukäyttäjää. Se on huomattavasti kannattavampaa kuin kyhjöttää pelkästään mittalaitteen kyljessä.
Ruokaketjussa ylöspäin nouseminen edellyttää usein sitä, että eri alojen asiantuntijayritykset yhdistävät voimansa ekosysteemiksi, verkostoituvat. IoT on lähtökohtaisesti toimialakohtaista ja kilpailukykyisin kokonaisuus syntyy nopeiten siten, että valitaan selkeät roolit kullekin yritykselle kunkin ansaintamalleja unohtamatta.
Pahitteeksi ei myöskään ole tiimin ja sitä myöten ajattelun monipuolistaminen. Kuulin juuri, että Teknoloikka-toiminnan kautta nuoren opiskelijan palkannut yritys oli saanut jopa uudenlaisia patentteja.
Yle esitti tammikuussa ohjelmasarjaa 8 Myyttiä työstä. Siinä setvittiin myyttiä ”Suomessa ei kannata valmistaa mitään”. Näkökulmia oli monia. Minusta Suomessa kannattaa nyt valmistaa innovatiivisia palveluita teollisen internetin kyltymättömään nälkään.
Kirjoitus on julkaistu Kauppalehdessä 3.2.2016.
