Automaatiota pitäisi verottaa ja kehitystä hidastaa. Tämän vastikään verkkokansaa kohauttaneen kommentin lausui Microsoftin Bill Gates. Hän perusteli asiaa perinteisen työn nopealla vähenemisellä tulevaisuudessa.
Digitalisaatio voi tehdä työmaailmasta paremman tai lopettaa sen turhana. Tarinoita on paljon molemmista, mutta useimmiten aiheesta kirjoitetaan vain positiivista. Negatiiviset asiat jätetään kertomatta tai niitä vähätellään.
Kuuntelemalla teknologiateollisuutta on saanut kuvan, että kaikki digitalisaatio on aina hyvästä kaikille: tuottavuus nousee, ihmisten ei tarvitse tehdä raskaita ja vaarallisia töitä, arkea helpottavia ratkaisuja tulee saataville yhä edullisemmin. Totuus lienee jossakin puolivälissä.
Toisille digitalisaatio varmasti on parempi kuin toisille, mutta varmaa on, että kaikkiin meihin se vaikuttaa jollain tavalla.
Valtionkonttorin uuden digijohtajan Nina Nissilän kanssa olen samoilla linjoilla, että digitalisaatio on höttöinen käsite, ja vaikeinta johtamisessa on toimintamallin uudistaminen. Onnistuessaan toiminta tehostuu ja kansalaisten asiointikokemus julkisissa palveluissa paranee. Silloin voidaan puhua hyvästä digitalisaatiosta.
En kuitenkaan allekirjoita sitä, että digitalisaatiossa ja atk:ssa olisi pohjimmiltaan kyse samasta asiasta. Paha digitalisaatio ei tavoittele prosessin uudistamista ja tehostamista, vaan koko prosessi ja toiminta häviävät turhana. Terminä lähimmäs osuu disruptio – kaiken mullistuminen.
Mobiilioperaattorimaailmassa merkittävä disruptio tulee olemaan ohjelmisto SIM (eSIM). Tämä on verrattavissa musiikkiteollisuudessa CD-levyjen ja niiden jakeluverkoston katoamiseen.
Konseptina eSIM on vielä standardoimatta, ja siinä on ratkaisemattomia tietoturvaongelmia. Se kuitenkin tarjoaa lukuisia etuja muun muassa poistamalla turhan logistiikan sekä alentamalla niin mobiili- ja IoT-laitteiden kuin palveluidenkin kustannuksia.
Nykyisen kaltainen SIM-jakelu, joka on suunniteltu GSM-matkapuhelimen aikakaudella 1990-luvun alussa, ei toimi IoE-maailmassa, jossa volyymit ja elinkaari ovat moninkertaiset. Hyvä digitalisaatio siis asiakkaille, paha perinteiselle logistiikalle.
Moni kansalainen tervehtii ilolla myös digitalisaation mahdollistamaa oppimista. Esimerkiksi amerikkalaisen MIT-yliopiston MOOC-verkkokursseja voi opiskella vapaasti omassa olohuoneessaan. Professori Malte Brettel Aachenin yliopistosta on todennut, että tulevaisuudessa tarvitaan vain viisi eri kielistä matematiikan professoria opetustoimintaan, loput voivat keskittyä tutkimukseen. Opettajille ammattikuntana muutos saattaa näyttäytyä melko pahana.
Rumaa naamaa digitalisaatiossa tietysti näyttää tietoturva.
Helppous tuo mukanaan uudenlaisia riskejä, joita joudutaan kohtaamaan samaa tahtia uusien palveluiden kehityksen kanssa. Digitalisoitumisen myötä yhteiskunnasta tulee yhä riippuvaisempi tietoverkkojen toimintavarmuudesta ja turvallisuudesta, hakkeritaitoiset ympäri maailmaa puntaroivat ammatinvalintaa, ollako hyvien vai pahojen puolella.
Nähtäväksi jää, kuka kävelee voittajana kohti auringonlaskua: hyvä, paha vai ruma digitalisaatio!
Tutustu myös DNA:n uuteen lyhytdokumenttisarjaan Hyvä paha digitalisaatio. Siinä toimittajat Ivan Puopolo ja Kristiina Komulainen haastattelevat eri alojen asiantuntijoita tavoitteenaan tuoda digitalisaatio ja sen ilmiöt lähemmäs yritysten ja yksityisten ihmisten arkea.
Tämä blogikirjoitus on julkaistu Kauppalehdessä 1.3.2017.