Elämämme ovat täynnä erilaisia akkuja puhelimen akusta sähkötyökaluihin. Litiumioniakut ovat tällä hetkellä nopeimmin kasvava ja ehkä jopa kiinnostavin akkuteknologia. Tutuimmat käyttökohteet näille akuille ovat sähköautot, kännykät ja läppärit. Tämän teknologian ja sen vaatimien raakamateriaalien kysyntä kasvaa jatkuvasti, joten on tärkeää pohtia, miten akkuja tai niiden sisältämiä materiaaleja voi kierrättää.
Suunnitteluyhtiö Etteplanin akkuteknologian teknologiajohtaja Anton Nytén on työskennellyt akkujen parissa vuodesta 2001 lähtien. Nytén innostui alasta toden teolla, kun teknologian piirissä alettiin heräämään siihen, että alalla on kasvava tarve uudelle ja entistä paremmalle teknologialle.
”Jo liki kaksikymmentä vuotta sitten aavistelin, että tällä alalla minulla voisi olla mahdollisuus olla osa suurempaa kehitystä. Etteplanilla olen saanut mahdollisuuden työskennellä useiden erilaisten yritysten, tarpeiden ja tuotteiden parissa. On yhä edelleen inspiroivaa nähdä ja oppia uutta, puhumattakaan jatkuvan kehityksen todistamisesta”, Nytén hehkuttaa.
Perinteisiin akkuteknologioihin verrattuna litiumioniakkujen suurin etu on niiden energiatiheys, eli muihin akkuteknologioihin verrattuna ne mahdollistavat esimerkiksi pidemmän käyttöajan. Toiseksi litiumioniakkujen itsepurkautuminen on vähäistä, minkä johdosta ne voivat säilyttää leijonan osan varauksestaan jopa vuosien ajan. Tämän lisäksi litiumioniakut eivät menetä kapasiteettiaan, vaikka akkua ei koskaan ladattaisikaan täyteen tai purettaisi tyhjäksi.
Litiumioniakkujen ominaisuudet kiinnostavat, mutta raaka-ainepula uhkaa
Ominaisuuksiensa tähden litiumioniakut sopivat erinomaisesti korkean energiatarpeen sovelluksien virtalähteiksi, esimerkiksi sähköautoihin sekä voimatyökaluihin. Näiden lisäksi litiumioniakkuja on esimerkiksi elektroniikkalaitteissa ja kodintekniikkatuotteissa, kuten matkapuhelimissa. Koska teknologia on osoittautunut toimivaksi ja käytännölliseksi, sille on myös paljon kysyntää.
”Elämme keskellä sähköistymisen aikakautta, jossa akut ovat keskeisessä roolissa. Erityisesti autoteollisuuden tarpeet ovat lisänneet valtavasti litiumioniakkujen kysyntää. Siksi myös niiden raaka-aineiden, kuten litiumin, koboltin ja nikkelin kysyntä on suurta. Tulevaisuudessa näiden raakamateriaalien saatavuudessa saattaakin esiintyä ongelmia, mikä nostaa riskiä myös niiden hinnan nousemiselle. Tämä puolestaan rajoittaa saatavuutta. Siksi on erittäin tärkeää selvittää, millä tavoin akkuja tai niiden raaka-aineita on mahdollista kierrättää”, Nytén alleviivaa.
Vaikka litiumista ei ole toistaiseksi pulaa, sen kierrättäminen kannattaa ainakin tuotantokustannuksien näkökulmasta. Akkujen ja niiden sisältämien raaka-aineiden kierrättämiseen on kaksi vaihtoehtoa: akkuja voidaan käyttää uudelleen jossakin toisessa kohteessa, joka ei vaadi yhtä paljon virtaa. Toinen vaihtoehto on hyödyntää akkujen käyttökelpoinen raakamateriaali kierrättämällä se ja valmistamalla siitä uusia akkuja.
Kysymys parhaasta kierrätystavasta herättää niin tunteita kuin mielipiteitäkin alalla. Ensimmäinen vaihtoehto, eli akkujen uusiokäyttö pitää sisällään riskejä sekä turvallisuuden että akkukestävyyden kannalta. Siksi Nytén näkeekin, että raakamateriaalin kerääminen ja kierrättäminen käytetyistä akuista on kestävämpi ratkaisu.
Raakamateriaalia kierrättämällä vähennetään esimerkiksi tarvetta kaivostoiminnalle. Materiaalin kerääminen huipputeknisistä ja toisistaan eroavista akkumalleista on kuitenkin aikaa vievää – eli yksinkertaista vastausta kierrätyskysymykseen ei ole.
Haluatko kuulla lisää keskustelua sähköistymisestä ja akkuteknologiasta? Kuuntele Tulevaisuustehdas-podcastin jakso, jossa aiheesta keskustelevat Suomen akkustrategian parissa työskentelevä Jarkko Vesa työ- ja elinkeinoministeriöstä sekä tutkija Marja Rinne Aalto-yliopistosta. Kuuntele jakso!
Artikkeli päivitetty 3.4.2022. Alunperin artikkeli on julkaistu 25.2.2021.
