Haistava sensori paljastaa sisäilmaongelman ja kertoo, fuskaako Itämerellä seilaava laiva rikkidirektiivistä. Mutta miten sensori haistaa?
Tämä artikkeli on tiivistelmä DNA:n Aistien Internet -podcastin jaksosta "Haju – IoT haistaa homeen ja nuuhkii päästöt".
Monessa suomalaisessa koulussa kärsitään sisäilmaongelmista. Sisäilmaongelmat aiheuttavat jopa pysyviä terveyshaittoja, mutta lievimmilläänkin sisäilmaongelmat heikentävät keskittymistä.
Suomalainen ohjelmistoalan yritys Sofigate voitti Future City Challenges -kilpailun kehittämällä koulujen sisäilmaa seuraavan ratkaisun, joka yhdistää antureilla kerättävää tietoa koulujen sisäilmasta oppilaiden kokemuksiin.
”Tavoitteemme on avoimuus, että jokainen voisi käydä katsomassa kaikkien koulujen mittaustuloksia. Tällöin voisi myös nähdä, miten tekoäly ennustaa tulevia sisäilmaongelmia”, sanoo ohjelmistoyhtiö Sofigaten innovaatioarkkitehti Tuukka Martikainen DNA Busineksen Aistien Internet -podcastin haistavia sensoreita käsittelevässä jaksossa.
Sensoreille haistaminen on konstikkaampaa kuin näkeminen tai kuuleminen. Tämä johtuu siitä, että haju on massaa eikä energiaa – toisin kuin esimerkiksi ääni tai keinonäön mittaama valo.
Erilaiset tuoksut koostuvat jopa sadoista eri komponenteista, jolloin hajujen tunnistaminen vaatisi useita erilaisia sensoreita. Esimerkiksi kahvin tuoksussa on yli 600 komponenttia, uudessa autossa tuoksahtavat tehtaalla käytetyt kemikaalit, ja kukkakaupan tuoksukimaraan sekoittuvat satojen kukkien tuoksut.
Erilaisia hankkeita keinonenäksi on. Esimerkiksi NeOse-keinonenän prototyyppi voi tunnistaa 50 hajua. Hyvä alku, mutta se on vain murto-osa yli miljardista hajusta, joita maailmassa on. Toistaiseksi onkin helpompaa mitata erilaisten aineiden pitoisuuksia ilmasta. Näin tutkitaan esimerkiksi sisäilman terveyttä, jolloin keinonenä luokittelee yhdisteitä niiden pitoisuuksien perusteella.
Sensori haistaa laivan päästöt
Muistatko vielä rikkidirektiivin? Teollisuuden kammoksuma direktiivi rajoittaa laivojen polttoaineen rikkipitoisuutta. Direktiivin tarkoituksena on parantaa ilmanlaatua ja vähentää rikkidioksidin aiheuttamia ennenaikaisia kuolemia.
Trafi varmistaa suomalaisen Kinen teknologialla, että laivan tankissa todella on riittävän vähärikkistä polttoainetta. Kinen sensorit on sijoiteltu saariin ja satamiin niin, että ne kattavat valtaosan Suomen merillä kulkevasta liikenteestä. Lisäksi osaa Suomen aluevesillä kulkevista laivoista seurataan veneellä.
Anturi mittaa rikkidioksidin pitoisuuden ilmasta. Anturi voi päätellä polttoaineen laadun jopa 2–3 kilometrin päästä, joskin luotettavin mittaustulos saadaan puolen kilometrin etäisyydeltä.
”Anturimme mittaavat ilmanlaatua jatkuvasti. Aina kun havaitsemme laitteistossa piikin, katsomme tuulitilanteen ja alamme etsiä piikille syytä laivojen paikkatietojärjestelmästä. Jos algoritmi päättelee, että piikki tuli tietystä laivasta, alamme aktiivisesti seurata sen liikkeitä. Algoritmi pilkkoo datan ja tekee johtopäätökset”, Kinen teknologiajohtaja Kimmo Salonen sanoo.
Kinen ratkaisulle on paljon kysyntää maailmalla. Yhtiö käy myyntineuvotteluja muun muassa Yhdysvalloissa ja Kiinassa.
Haluatko kuulla lisää? Kuuntele Aistien Internet -podcast. Se on 4-osainen podcast-sarja, jossa juontaja ottaa kuulijoiden puolesta selkoa siitä, miten esineiden internet käytännössä toimii. Aihetta lähestytään tuntoa, hajua, kuuloa ja näköä aistivien antureiden kautta. Sarja on osa DNA:n Uuden työn ääniä -podcastia, jonka löydät Suplasta, Soundcloudista, Apple-podcasteista tai suosikkisovelluksestasi!
