”Voiko vastata, jos tuntematon numero soittaa?” – Mikä lapsia mietityttää digiturvallisuudessa?

Ala- ja yläkouluikäisiä koululaisia mietityttävät tuntemattomat ihmiset verkossa ja laitteiden turvallinen käyttö. Mikä on tärkein asia, mistä vanhempien on lapsilleen hyvä jutella, ja miten siinä auttavat teippi ja kuvakaappaukset?

Sovellukset, laitteet ja pelit herättävät lapsissa kysymyksiä, joihin aikuisenkaan ei ole helppo vastata. Kokosimme vastaukset, jotka lapsikin ymmärtää ja jotka auttavat selittämään lapselle tämän päivän digiympäristöjä. Kysymyksiin vastaavat erityisasiantuntija Nina Vaaranen-Valkonen ja kehityspsykologian asiantuntija Katariina Leivo Suojellaan Lapsia ry:stä.

Voiko pelin kautta tarkkailla ihmisiä, jotka pelaavat? (Denise, 13)

– Todella hyvä kysymys! Se on jossakin määrin mahdollista, riippuen myös koneen tai laitteen asetuksista. Tietokone on ikkuna maailmaan ja toisiin ihmisiin. Siksi on tärkeää, että samoin kun kotona, ”ikkunan”, eli kameran, eteen voidaan vetää verhot aina, kun sitä ei käytetä. Perheen aikuisten vastuulla on tarkastaa kameran ja mikrofonin asetukset ja ohjeistaa peittämään kamera vaikka teipillä.

Tällainen varautuminen on kuin pyöräilykypärän käyttö: todennäköisesti mitään ikävää ei tapahdu, mutta jos tapahtuisi, suojauksesta olisi huolehdittu etukäteen.

Jotkut voivat käyttää nettiä vahingollisiin tekoihin, kuten urkkia tietoja ja käyttää niitä omaksi hyödykseen. Onkin tärkeää, ettei itsestään kerro julkisesti netissä sellaista, mitä ei olisi valmis kertomaan myös vastaantulijoille kadulla.

10-vuotias Belinda ja 13-vuotias Denise ovat Paraisilla asuvat siskokset, jotka ovat saaneet ensimmäiset puhelimensa ekaluokkalaisina.

Jos tuntemattomalta tulee viesti, mistä tietää, ettei siinä ole vaikka virus tai että se ei kaappaa tietoja? (Denise, 13)

– Ei sitä voikaan tietää. Myös me aikuiset lankeamme hyvin helposti huijausviesteihin, joita kiertää nykyään niin sähköposteissa, tekstiviesteissä kuin muissakin viestisovelluksissa. Kuvien manipulointi on nykyään helppoa. Onkin vaikeaa, ja joskus jopa mahdotonta, tietää, mikä netissä on totta ja mikä ei.

Jos siis puhelimeen tulee outo viesti, näytä se aina turvalliselle aikuiselle. Älä klikkaa saamiasi linkkejä heti, vaikka saisit linkin viestillä tutun oloiselta ihmiseltä. Kaverilta voi aina varmistaa, että tarkoititko lähettää minulle linkin, ja klikata se auki vasta sitten. Kaverin nimeä on voitu käyttää huijausviestin lähettämiseen, tili on voitu hakkeroida ja linkki lähettää huijaus- tai kiusaamistarkoituksessa.

Onko 13-vuotiaalle ok, että on julkinen tili Snäpissä tai Instassa? (Denise, 13)

– On vaikeaa hahmottaa, miten iso joukko ihmisiä voi seurata julkista profiilia netissä. Julkinen profiili on avoin kaikille. On aina turvallisempaa, jos tuntee omat seuraajat muustakin elämästä. Voi miettiä, näyttäisikö vaikka kauppaan kävellessä jokaiselle tuntemattomalle vastaantulijalle esimerkiksi kaikki yksityiset kuvansa. Julkinen profiili tarkoittaa isompaa riskiä siihen, että joku tuntematon voisi yrittää ottaa yhteyttä, tai käyttää omia kuvia tai tietoja haitallisiin ja vahingollisiin tarkoituksiin.

Mitä pitäisi tehdä, jos tulee virus puhelimeen? (Denise, 13)

– Lapsen ei tarvitse tehdä mitään, vaan aikuisen pitää hoitaa tilanne. Eli se, mitä lapsen pitää tehdä, on kertoa asiasta perheen aikuiselle.

Miksi ikärajoja on olemassa vaikka sovelluksiin? (Belinda, 10)

Todella tärkeä kysymys! Virallisten ikärajojen tarkoitus on suojella lasta, joka käyttää sovelluksia ja pelejä. Niissä voi tulla vastaan lapsen ikätasolle sopimatonta sisältöä, mutta myös esimerkiksi tilanteita, joissa tietynikäinen lapsi tai nuori ei osaa vielä toimia turvallisesti. On perheen aikuisten homma selvittää, mitä sovelluksia lapset käyttävät, millaiset ovat niiden ikärajat, ja että perheen lapsi käyttää vain itselleen iänkin puolesta sopivia sovelluksia.

Tuntematon soittaa, voiko vastata? (Belinda, 10)

– Jos ei tiedä, kuka soittaa, kannattaa vastata vain, jos on aikuinen vieressä kuuntelemassa ja neuvomassa. Jos soittajalla on oikea ja tärkeä asia, hän luultavasti laittaa vaikka viestin perään tai soittaa myöhemmin uudestaan.

Miksi ei voi pelata puhelimella koko aikaa? (Frida, 7)

– Pelaaminen on monen mielestä tosi kivaa. Mutta jos pelaa koko päivän, ei ehdi tehdä muita kivoja tai tärkeitä asioita, kuten leikkiä, käydä harrastuksissa, nähdä kavereita, ulkoilla, tehdä läksyjä tai nukkua riittävästi. Tutkimus osoittaa, että silloin kun lapsen eri elämän osa-alueet ovat tasapainossa digilaitteiden turvallisen käytön kanssa, niin se tukee kasvua ja kehitystä parhaiten.

Tutkimus myös osoittaa, että aktiivinen puhelimen käyttö, kuten yhteydenpito kavereihin ja sisältöjen luominen, tukee lapsen tai nuoren kehitystä. Monet pelitkin kehittävät taitoja ja rentouttavat. Jos taas toimii digiympäristöissä passiivisesti ja seuraa esimerkiksi vain muiden tekemiä videoita, niin se ei taas tue lapsen tai nuoren kehitystä ja hyvinvointia.

Puhelinparkin käyttö voi auttaa koko perhettä säännöllisten taukojen pitämisessä digilaitteilta tai iltaisin rauhoittumista hyviä yöunia varten.

Miksi pitää kysyä lupa, jos haluaa ottaa toisesta kuvan? (Frida, 7)

– Jokaisella ihmisellä on oikeus yksityisyyteen mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kotona saa olla rauhassa vierailta ihmisiltä niin halutessaan. Haluaisitko itse tulla salaa kuvatuksi?

Kun kysyy toiselta ihmiseltä luvan kuvan ottamiseen, ei aiheuta tälle ikävää oloa valokuvaamisella. Samalla oppii sen, että myös itsellä on oikeus sanoa ei kuvanottotilanteissa. On tärkeää, että myös perheen aikuiset kysyvät lapsilta luvan, kun haluavat ottaa heistä kuvia tai jakaa niitä netissä! Lapset oppivat asioita helpoiten aikuisen esimerkin kautta.”

Asiantuntijat: Muistuta lapselle, että kaikesta saa kysyä

Aikuisten tärkein tehtävä on opettaa laitteita käyttäville lapsille, että mieltä vaivaavista asioista saa aina kysyä ja laitteiden ääressä heräävistä huolista kertoa. Nina Vaaranen-Valkonen ja Katariina Leivo Suojellaan Lapsia ry:stä kertovat, miten kysymisen ja kertomisen voi tehdä lapselle mahdollisimman helpoksi.

Digikasvatusta voi verrata liikennekasvatukseen, sanovat asiantuntijat Nina Vaaranen-Valkonen ja Katariina Leivo.

Yksikään lapsi tuskin lähtee liikenteeseen ilman, että vaikka koulumatkaa on ensin harjoiteltu yhdessä aikuisen kanssa.

Samalla tavalla digiliikenteeseen, eli puhelimiin, sovelluksiin ja digiympäristöihin, on ensin tärkeää tutustua yhdessä. Kaikkia uhkia ei ole mahdollista kuitenkaan käydä etukäteen läpi.

– Alustat muuttuvat nopeasti, eivätkä aikuisetkaan tiedä digiympäristöistä kaikkea. Pääasiassa netissä tulee vastaan hyviä juttuja, ja digiarkea koskevat keskustelut tulisi aina aloittaa lapselle mukavista asioista. Lapselle on kuitenkin tärkeää opettaa, että netissä voi tulla vastaan myös keltaisia ja punaisia asioita, joiden kohdalla pitää hidastaa tai pysähtyä kokonaan, Leivo sanoo.

Vaikkapa eri pelejä ei voi suoraan jakaa ”vihreisiin” ja ”keltaisiin”. Lapselle voi sen sijaan kertoa, että digimaailman vihreät asiat ovat tuttuja ja aikuisen kanssa valmiiksi harjoiteltuja juttuja, kuten viestittelyä digilaitteen ulkopuolelta tutun kaverin kanssa.

Keltainen tarkoittaa digiliikenteessä vastaan tulevia uusia asioita, kuten uutta peliä. Uusien asioiden kohdalla tulee hidastaa vauhtia ja keskustella ensin turvallisen aikuisen kanssa, jolloin voidaan esimerkiksi yhdessä miettiä, onko uusi peli lapsen ikätasolle sopiva.

Punaiset asiat tarkoittavat digiturvallisuustaitojen kohdalla kaikenlaisia laitteilla vastaan tulevia tilanteita, joissa lapsi esimerkiksi pelästyy tai hämmentyy.

Lapselle on tärkeä opettaa etukäteen, että kun tällainen tunne syntyy, digilaitteella tekeminen, kuten pelaaminen tai viestittely, pitää lopettaa ja tilanteesta tai sisällöstä tulee ottaa kuvakaappaus, joka näytetään turvalliselle aikuiselle. Vaikka lapset ovatkin usein näppäriä käyttämään itse digilaitteita, he tarvitsevat aikuisen tukea ja läsnäoloa digiliikenteessä vastaan tulevissa sosiaalisissa tai isoja tunteita herättävissä tilanteissa.

– Lapselle kannattaa opettaa kuvakaappauksen otto heti, kun hän saa käyttöönsä ensimmäisen puhelimen. Lasta voi pyytää ottamaan päivän aikana vaikka kolme kivaa kuvakaappausta ja näyttämään ne illalla vanhemmalle, Vaaranen-Valkonen sanoo.

Niin lapsen taito ottaa kuvakaappauksia on harjoiteltuna myös ikävien tilanteiden varalle.

– Pienen lapsen voi olla vaikea ymmärtää, mitä jossakin inhottavassa keskustelussa tapahtuu, vaikka hänelle tulee outo olo. Kuvakaappauksen näyttäminen aikuiselle voi tuntua helpommalta kuin asian selittäminen. Vanhempi lapsi taas saattaa ymmärtää tilanteen, mutta asiasta kertominen voi hävettää. Lapselle kannattaa painottaa, että kaikesta saa aina kysyä ja kaikesta voi kertoa ilman, että seuraa rangaistus, kuten se, että puhelin otetaan pois, Vaaranen-Valkonen sanoo.

Sen sijaan kysymisestä ja digiliikenteen ikävimmistäkin tilanteista kertomisesta on syytä kehua lasta vuolaasti, asiantuntijat painottavat.

Paras digiturvataito, minkä voi vanhempana lapselle antaa, on läsnäolo lapsen digiarjessa.

Liikennevalomallin ympärille rakennettu Stop, Slow & Go -opetusmateriaali on tarkoitettu yli 5-vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien lasten vanhemmille.

*DNA Koululaistutkimus 2022

**F-Securen kuluttajatutkimus 2021