Suomalaisorganisaatioissa luotetaan muita Pohjoismaita enemmän omaan kykyyn ylläpitää kriittisiä toimintoja vakavan digitaalisen häiriön aikana. Näin osoittaa Telenorin tuore Pohjoismainen tietoturvatutkimus. Digitaalinen suvereniteetti ja tekoälyavusteisiin kyberuhkiin varautuminen ovat organisaatioiden pöydällä.
Uusi tutkimus valottaa pohjoismaisten organisaatioiden digitaalisen turvallisuuden ja resilienssin tilaa. Suomi erottuu vertailussa edukseen, sillä Suomessa organisaatioiden koettu valmius vastata digitaalisiin häiriöihin on Pohjoismaiden paras. Suomessa 56 prosenttia vastaajista kokee organisaationsa olevan hyvin valmistautunut ylläpitämään kaikkein kriittisimpiä toimintojaan jopa vakavan häiriön aikana.
DNA:n yritysliiketoiminnan johtaja Anna-Mari Ylihurula on huomannut positiivisen muutoksen suomalaisorganisaatioiden asenteissa.
”Turvallisuus ja liiketoiminnan jatkuvuus ovat nousseet aiempaa vahvemmin yritysjohdon pöydälle. On herätty siihen, että suurin osa liiketoiminnasta ja maksuliikenteestä pyörii digitaalisen infrastruktuurin päällä, ja ne ovat haavoittuvia pahimmassa tapauksessa hyvin pienillekin häiriöille.”
Palvelukatkokset ja tietomurrot huolettavat eniten – kybervaikuttaminen ja sabotaasi vähiten
Tutkimuksen mukaan suomalaisorganisaatioiden suurimpia turvallisuushuolia ovat vakavat palvelukatkokset ja tietomurrot. Kaikista vähiten huolta aiheuttavat vieraiden valtioiden kybervaikuttaminen ja digitaalisen infrastruktuurin sabotaasi.
DNA:n kyberturvallisuusliiketoiminnan johtaja Toni Vartiainen pitää tulosta yllättävänä.
”Keskustelu kybervaikuttamisesta on ollut vilkasta, joten yllätyin, että aihe ei korostunut tutkimusraportissa. Voi olla, että organisaatiot eivät keskity siihen, onko hyökkääjän motiivi raha, vakoilu vai yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Tarkoitusperiä on monia, mutta organisaation näkökulmasta hyökkääjien käyttämät menetelmät ja yritykselle aiheutuvat riskit ovat pääosin samoja.”
Vartiainen pohtii monen yrityksen mieltävän valtiollisen kybervaikuttamisen pankkien, teleoperaattoreiden ja muiden kriittisten toimijoiden murheeksi. Tosiasiassa pienikin yritys voi olla kiinnostava kohde vilpilliselle toimijalle toimitusketjujen kautta.
”Uhka voi koskettaa vaikkapa rekkafirmaa tai pientä teollisuuspajaa, joka toimittaa tuotteita isommalle toimijalle. Jokaisessa yrityksessä kannattaa ymmärtää, millainen rooli itsellä on osana ketjua.”
DNA:n kyberturvallisuusliiketoiminnan johtaja Toni Vartiainen.
Toiseen vain vähän huolettaneeseen riskiin eli sabotaasiin liittyen Vartiaisella on vinkki.
Hän kehottaa organisaatioita pohtimaan digitaalista tarvehierarkiaansa. Sen ajatuksena on, että perustason valmiuksien on oltava kunnossa, jotta vaativammat toiminnot ovat mahdollisia.
”Yrityksissä on muistettava hierarkian matalin taso, kuten energia ja sähkö, joiden varassa kaikki pyörii. Kannattaa miettiä, miten poikkeustilanteita varten voi varautua, jos tulee esimerkiksi pidempi sähkökatko. Turvallisuutta on hyvä pohtia digitaalisen kuplan ulkopuoleltakin.”
Tutkimuksen mukaan turvallisuus ja resilienssi ovat nousseet keskeisiksi kysymyksiksi kaikissa tutkituissa maissa eli Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Silti enemmistö organisaatioista arvioi valmiutensa pikemminkin kohtalaiseksi kuin vahvaksi.
Yhteinen havainto Pohjoismaissa on, että vain noin puolet luottaa organisaationsa valmiuteen. Kyse on vastaajien arviosta, ei testatusta toimintakyvystä. Lisävahvuutta todentamiseen ja arjen vahvistamiseen on mahdollista hakea yhteistyöstä, jota myös Ylihurula korostaa.
”Pohjoismaisen tilannekuvan, yhteistyön ja harjoittelun merkitys kasvaa. Meidän pitäisi viimeistään nyt herätä siihen, etteivät poliittinen ja sotilaallinen yhteistyö riitä. Yhteiskuntien selkärankana toimiva digitaalinen infrastruktuuri tulee turvata, ja sen on oltava osa yhteistyötä. Osaamista tällä alueella pitää vahvistaa ja harjoitella.”
Organisaatioiden käsitys omasta tekoälyvalmiudesta herättää kysymyksiä
Vartiainen kertoo, että tekoälyn aikakaudella kyberhyökkäysten skaala on laajentunut ja hyökkäykset etenevät aiempaa nopeammin. Jos viime vuonna organisaation ympäristöstä löytyi haavoittuvuus, rikolliset pystyivät hyödyntämään sitä päivissä tai viikoissa. Tänään hyökkäys onnistuu tunneissa, ensi vuonna ehkä jo minuuteissa.
Myös Ylihurula korostaa tekoälykehityksen vauhtia ja toteaa varautumisen olevan nyt jatkuvaa kilpajuoksua.
”Uusia mahdollisuuksia kehitetään, mutta samaan aikaan kehitetään myös uusia uhkia. Valmius ei siten ole staattinen tila, vaan kehitystä on tapahduttava jatkuvasti. Operaattorina näemme, että meillä on tässä iso rooli tietoisuuden nostajina, neuvonantajina ja rohkaisijoina. Otamme tietoturvan huomioon jo suunnitteluvaiheessa, vaadimme riittävän tiukkoja turvallisuusratkaisuja ja kannustamme yrityksiä ajattelemaan turvallisuutta keskeisenä hankintakriteerinä.”
Tutkimuksen mukaan jopa 64 prosenttia suomalaisorganisaatioista kokee olevansa vähintäänkin jossain määrin varautunut tunnistamaan tekoälyavusteisia kyberuhkia ja vastaamaan niihin.
Vartiaisen mukaan tätä voi selittää se, että kun kyberhygienia eli peruskäytännöt ja rutiinit ovat kunnossa, ne kantavat pitkälle myös tekoälyaikana.
”Kun organisaatiolla on varautumis-, palautumis- ja kriisinhallinnan suunnitelmat, ja niitä on harjoiteltu, varautuminen myös tekoälyn tuomiin uhkiin on jo kohtuullisella tasolla.”
Organisaatio ei kuitenkaan voi jäädä lepäämään laakereillaan. Vaikka aiemmat käytännöt pätevät edelleen, täytyy vahvaa tietoturvaa ylläpitää hyvillä johtamiskäytännöillä ja oikeilla teknologiavalinnoilla.
”Noin joka kymmenes organisaatio arvioi olevansa täysin valmis vastaamaan tekoälyavusteisiin uhkiin. Pidän tällaista näkemystä hyvin rohkeana ja ajattelen itse, että omaa valmiutta pitää aina kyseenalaistaa. Tekoäly kehittyy niin nopeasti, että on jatkuvasti arvioitava, mitä valmius tarkoittaa. Päivitetäänkö tilannekuvaa riittävän tiheästi ja kuinka usein valmiustasoa auditoidaan”, Ylihurula pohtii.
Onko oma data sittenkään omaa?
Tutkimusraportti osoittaa, että digitaalisen suvereniteetin merkitys tunnistetaan kaikissa Pohjoismaissa. Suomessa jo 73 prosenttia organisaatioista arvioi, että tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää miettiä, missä kriittisiä tietoja säilytetään, kenellä niihin on pääsy ja minkä maan lainsäädännön piiriin tiedot kuuluvat.
”Kaikki lähtee siitä, mitkä ovat liiketoiminnan jatkuvuuden kannalta tärkeimmät järjestelmät ja tärkein data. Organisaatiolla on hyvä olla ymmärrys siitä, missä data sijaitsee ja minkä lakien alla olevien toimittajien kanssa yritys asioi. Voi miettiä, pystyykö riskejä pienentämään replikoimalla dataa tai vaatimalla toimittajilta paikallista presenssiä”, Vartiainen sanoo.
”Etua voi nähdä siinä, että data sijaitsee valtion rajojen sisäpuolella. Toisaalta Ukraina on opettanut, että se voi olla myös haitta. Osa yrityksistä onkin kiinnostunut hybridimalleista.”
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että turvallisuus kiinnostaa yrityksiä. Suomalaisista organisaatioista 39 prosenttia arvioi lisäävänsä investointeja kyberturvallisuuteen ja digitaaliseen resilienssiin seuraavan vuoden aikana. Suomessa investointeja suunnitellaan kasvatettavan useammin kuin Ruotsissa.
”Yritykset tunnistavat riskit, mutta nykyisessä taloustilanteessa investointipäätöksiä harkitaan tarkasti”, Vartiainen sanoo.
Investointien tasosta riippumatta jokainen organisaatio voi panostaa tavalla tai toisella digitaaliseen turvallisuuteen. Kuten Ylihurula muistuttaa, teknologian ja sääntelyn lisäksi turvallisuus koostuu yhteistyöstä, osaamisesta ja luottamuksesta.
Haluatko kuulla lisää turvallisuuden tilannekuvasta Pohjoismaissa? Osallistu torstaina 12.11. järjestettävään Pohjoismaisen kyberturvan tilannekuva -webinaariin!
Pohjoismainen tietoturvatutkimus tarkastelee digitaalista turvallisuutta ja resilienssiä pohjoismaisten yritysjohtajien ja päättäjien näkökulmasta. Norjalainen markkinatutkimusyritys Opinion toteutti verkkokyselyn elo–syyskuussa 2026 Telenorille. Tutkimukseen vastasi yhteensä 2 427 henkilöä: Suomessa 610, Ruotsissa 610, Norjassa 601 ja Tanskassa 606. Tutkimus on toteutettu osana vuosittain julkaistavaa Nordic Digital Security -raporttia, joka tarkastelee Pohjoismaiden digitaalista turvallisuutta muun muassa muuttuvan toimintaympäristön, verkkorikollisuuden uusien ilmiöiden, geopolitiikan, sääntelyn ja käytännön esimerkkien kautta.
Tutustu tutkimukseen!
